Sortavalan vanha suomalainen hautausmaa on luovutetun alueen parhaiten säilynyt. Sortavalan vanha hautausmaa perustettiin 1700-luvun lopussa. Sen vanhat muistomerkit kertovat Sortavalan historiaa. Jokaisen muistomerkin takana on jonkun ihmisen tai suvun tarina. Kävely hautausmaalla on kuin lukisi maalaiskunnan ja kaupungin historiankirjoja.
Hautausmaa oli luterilaisen ja ortodoksisen seurakunnan yhteinen, tosin kiviaidalla erotettu. Kiviaidan jäänteet ovat yhä näkyvissä. Sortavalalle paljon hyvää tehnyt pariskunta Elisabet ja Herman Hallonblad olivat eri uskontokuntaa. Niinpä heidän hautakappelinsa sijaitsee seurakuntien rajalla; rouva Hallonblad on haudattu ortodoksiselle puolelle ja herra Hallonblad luterilaiselle.
1900-luvulle tultaessa hautausmaa alkoi käydä ahtaaksi. Samoihin aikoihin seurakunta jakaantui kaupunki- ja maaseurakunnaksi, kaupunkiseurakunta perustettiin vuonna 1916. Kumpikin seurakunta perusti 1920-luvulla oman hautausmaan. Sen jälkeen vanhaan hautausmaahan haudattiin lähinnä sellaisia, joilla oli siellä sukuhauta/omaisia. Uusista hautausmaista on nykyään hyvin vähän jäljellä.
Vielä muutama vuosi sitten hautausmaa oli pusikoitunut ja pelottava paikka. Epämääräiset porukat pitivät siellä illanistujaisiaan. Lasinsirpaleita oli ympäriinsä. Kiviä lojui maassa, osin kasvuston peittäminä. Portaat olivat maan ja karikkeen peitossa. Viime vuosina siellä on tapahtunut ihmeitä, ja hautausmaa on todella hyvässä kunnossa. Sortavalalaiset ovat tehneet varsinaisen kulttuuriteon. Päävastuun kunnostuksesta on kantanut Juri Kononov. Hän on nostanut pienellä taljalla painavia kiviä ja pystyttänyt niitä. Roskat, lasinsirpaleet ja pusikot ovat kadonneet. Toinen tärkeä talkoolainen on Oleg Mashtaller. Toki vielä on paljon tehtävää; vuohenputkikasvusto yrittää joka vuosi ottaa vallan hautausmaasta, mutta pensaikot ovat poissa ja tasanteelta toiselle johtavat portaat on kaivettu esille karikkeen alta.
Monet ammattikunnat ovat edustettuina hautausmaalla. On maalaria, mylläriä, rakennusmestaria, opettajatarta, diakonissaa jne. Rakennusmestari Uittamon nimi on tunnettu myös Kymölän puolella sijaitsevasta Uittamon talosta. Vaatturimestari Ollikaisen liike toimi Sortavalassa Puikkolassa. Ja kai asessorska-titteliäkin voi ammattina pitää. Jenny Ivalo (ent. Ingman) toimi opettajana seminaarissa, mutta hänen varsinainen elämäntehtävänsä oli Sortavalan Diakonissalaitoksen perustaminen. Sen johtajana hän toimi 27 vuotta.
Seminaari näkyi kaupungin jokapäiväisessä elämässä, se näkyy myös hautausmaalla. Bruno Boxtröm tuli seminaariiin kasvatusopin ja historian lehtoriksi vuonna 1882.
Nils Kiljander toimi seminaarin musiikin lehtorina seminaarin perustamisesta 1880 lähtien kuolemaansa saakka eli vuoteen 1898.
Natu Piispanen oli seminaarin suomen ja ruotsin kielen opettajatar. Sortovuosina hän joutui eroamaan, mutta palasi sittemmin toimeensa johtajattareksi.
Laatokasta puhutaan merenä, kokonsa puolesta se sellaiseksi hyvin sopiikin. Meren rannalla tarvittiin tietysti myös merellisiä ammattimiehiä kuten majakanvartijoita, kapteeneja ja luotseja. Rautatie tuli Sortavalaan vuonna 1893. Rautatieläisiä oli paljon, heitä asui paljon Kymölän puolella. Tässä muutamia ammattikunnan edustajia.
Vanhalla hautausmaalla on myös monia sukuhautoja, mm. Stenfeldtit, Uimoset, Bergit, Relanderit ja Starckit. Tässä Wegeliusten ja Leandereiden sukuhaudat.
Sortavalan maalaiskunta oli laaja, siellä oli paljon hyvin hoidettuja maatiloja ja viljavia peltoja. Niinpä hautausmaallakin on paljon maanviljelijöitä ja talonisäntiäkin.
Monet kivet kertovat surullisia tarinoita. Julius Lundahl oli pienen Signe-tyttärensä ja tämän tädin Anna Tommilan ja muun seurueen kanssa purjehtimassa Laatokalla. Se jäi heidän viimeiseksi matkakseen. Signen äiti oli kuollut jo aiemmin. Keskimmäisen kiven Kaipaava isä pystytti muistomerkin äidille ja pojalle Ilma ja Severi Torvelaiselle. Ja pienten kaksosvauvojen Väinö ja Sulo Airanteen elämä ei ehtinyt kovin pitkäksi. Suru perheessä on ollut valtava. Seuraavien lasten nimeksi tuli kuvaavasti Hilma Aili Ilona ja Oma Aarre Olavi.
Muutamia kauniita hautakiviä. Monissa kivissä on kauniita kaiverruksia. Muistomerkit ovat monesti myös hyvin persoonallisia. Kivien pystyttäjillä taisi olla aika lailla vapaat kädet niitä suunitellessa. Tulla Ungern oli kuollessaan nuori äiti, hänen muistomerkkinsä on kaunis ja erikoinen. August Karjalainen puolestaan oli koristemaalari, joka Helsingissä opiskellessaan kävi myös Ateneumin kursseja. Taiteilijauraan viittaa myös kaiverrus muistomerkissä.
Vuodesta 1990 lähtien Sortavala-seurat ovat pitäneet joka vuosi hautausmaalla talkoot. Jotkut entiset sortavalalaiset käyvät hoitamassa omaistensa hautoja. Talkootyön tärkeys on ollut sinä, ettei hautausmaata ole unohdettu. Vanhempien ja isovanhempien muistoa vaalitaan, kuten yllä olevista kukista näkee.
Tällä sivulla on muutamia kuvia hautakivistä, joita Sortavalan vanhalla luterilaisella hautausmaalla on. Ortodoksinen puoli on vielä inventoimatta. Luterilainen puoli on inventoitu kokonaan.
Jo 1990-luvulla rovasti Alpo Hukka suoritti suurtyön luetteloimalla vanhalta hautausmaalta löytyneet muistomerkit. Hän myös laati seurakuntien papereiden perusteella kaksi luetteloa; Sortavalan maaseurakunnan uuteen hautausmaahan haudatut 1928-1944 sekä Sortavalan vanhaan hautausmaahan vuosina 1934-1942 haudattuja ja sukuhautoja. 1990-luvulla hautamuistomerkkejä löytyi vähemmän kuin nyt. Monet kivet ovat olleet maan peitossa, ja vasta nyt ne on kaivettu esiin.
Sateisena kesänä 2017 olen käynyt hautausmaan läpi uudelleen ja valokuvannut kaikki kivet sekä luetteloinut ne. Miten kävikään niin, että aina kun pääsin pariksi päiväksi irtautumaan Sortavalaan hautausmaalle, vettä alkoi sataa... Ainakin oppi kuvaamaan niin, että pitää käsissä samanaikaisesti sateenvarjoa, papereita, kynää jne. Tosin yhden kameran tuhon sade aiheutti. Mutta työ jatkuu...
Alla on linkki hautakivilistaukseen. Valitettavasti ei ole sellaista karttaa, josta näkisi, missä kohtaa mikäkin kivi on. Jos haluat tietoja jostakin muistokivestä, niin ota yhteyttä osoitteella sortavala@manport.fi.
2023 päivitetty lista hautakivistä
Asta Ruokolainen lokakuu 2017