Karjalansilta Sortavalassa
Siltahanke Vakkolahden yli oli vireillä pitkään. Siitä puhuttiin ja sitä toivottiin. Oli hankalaa kiertää Vakkolahti. Vuonna 1917 kunnallisneuvos Kalle Nissinen perusti isänsä kauppaneuvos Aleksanteri Nissisen nimeä kantavan siltarahaston. Lopulta 1930-luvun alussa silta saatiinkin suurimmalta osin julkisin varoin. Se helpotti paljon liikkumista keskustasta Kymölään ja toisin päin.
Luontevin paikka sillalle oli Karjalankadun kohdalla. Talvisin siitä kulki jäätie, ja kuten kuvasta näkyy, polkuja meni muihinkin suuntiin. Joskus uskalikot ajoivat jäätiellä liian aikaisin. Tilanomistaja Nissisen hevonen putosi kerran marraskuussa jäihin.
Sama paikka kesällä. Veneitä näkyy rannassa Seurahuoneen puolella. Ehkä niillä mentiin tämäkin väli, tosin aivan lähellä oli kävelysilta. Nämä kuvat ovat otettu joko vuonna 1928 tai 1929. Jo pari vuotta aiemmin tehtiin tässä paikassa pohjatutkimuksia. "Uhrikiviä" upotettiin pohjaan ja huomattiin, että kivet upposivat liejuun vain 50-76 senttiä. Pohja oli siis hyvä.
Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1930. Laatokka-lehti kirjoitti huhtikuussa, että työt alkoivat täydellä höyryllä. Töissä oli 60 miestä. Vuoden 1931 kuvista näkee, että silta on melkein valmis. Rakennustelineitä on vielä, mutta pilarit ja kansi ovat valmiit. Kulkemassa ei vielä näy autoja, jalankulkijoita on jo. Takana näkyy vanha kävelysilta.
Silta otettiin käyttöön lokakuussa 1931. Ennen käyttöönottoa järjestettiin koekuormitus. Sillalle tuotiin katujyriä ja hiekalla lastattuja kuorma-autoja, jotka järjestettin kolmen jonoon. Tarkastus meni hyvin, silta ei romahtanut.
Marraskuussa 1931 illan katuvalot. Silta oli hyvin valaistu, katulyhtyjä oli tiheästi.
Silta vihittiin käyttöön virallisesti 6.9.1932 Sortavalan 300-vuotisjuhlissa. Silloin se oli ollut käytössä jo melkein vuoden. Nimeksi tuli Karjalansilta. Se oli vakiintunut käyttöön ja myös voittanut Laatokka-lehden nimiäänestyksen. Presidentin rouva Ellen Svinhufvud vihki sillan. Oikeanpuoleisessa kuvassa hän on Seurahuoneen päädyssä pitämässä vihkimispuhetta.
Vihkiäisissä kaupungin kansakoululaiset marssivat torvisoittokunnan perässä sillan yli kansakoululta. Presidentti Svinhufvud otti marssin vastaan Seurahuoneen päädyssä.
Kaupunkilaiset olivat ylpeitä sillastaan. Se oli tuolloin Suomen pisin katusilta. Pituutta oli 220 metriä ja leveyttä 11 metriä.
Ennenkuin Karjalansilta rakennettiin kaupunkilaiset olivat päässeet Vakkolahden poikki vuonna 1880 rakennettua kävelysiltaa pitkin. Sitä kutsuttiin Pitkäsillaksi. Karjalansillan valmistuttua Pitkäsilta muutettiin moottorivenelaituriksi.
Ilmavalokuva on otettu 1935 alkukesästä. Siinä näkyy Karjalansilta koko komeudessaan. Siitä vasemmalle on entinen kävelysilta eli moottorivenelaituri veneineen.
Kuvassa näkyy etualalla penger, jolla kulkee rautatie. Vasemmassa reunassa penkereen alla näkyy Aalloppi, jossa pikkupojat onkivat mielellään. Seuraavana on moottorivenelaituri, entinen Pitkäsilta. Se ei aivan ylitä lahtea, koska se katkaistiin keskeltä. Taaimmaisena näkyy Karjalansilta Seurahuoneen rannassa.
Sillan suunnitteli tukholmalainen insinööritoimisto Christiani & Nielsen. Silta oli 7-jänteinen, teräsbetonikantinen nivelpalkkisilta. Pilarien kivet olivat sortavalaisia, ne tuotiin Nukuttalahdesta. Nämä kuvat ovat vuodelta 1939. Karjalansillan kumpaankin päähän valmistui silloin uusi rakennus, Kymölän puolelle Itä-Karjalan Osuusliikkeen rakennus ja keskustan puolelle uusi funkisseurahuone.
Kaupunkilaiset kerkisivät nauttia uudesta sillastaan vajaat kymmenen vuotta. Syttyi sota, ja sortavalaiset joutuivat lähtemään ja jättämään kauniin kaupunkinsa ja sen sillat. Jatkosodan aikana suomalaiset valloittivat Sortavalan takaisin. Neuvostoliittolaiset räjäyttivät osan Karjalansillasta perääntyessään. Tämä kuva on otettu Sortavalan takaisinvaltauspäivänä 15.7.1941 klo 16. Kuvan on ottanut Kauko Tolkki, jolla oli onni olla mukana valtaamassa kotikaupunkiaan takaisin.
Vielä talvella 1942 silta oli tässä kunnossa. Jotakin on tosin tapahtumassa kuvassa. Pilareita korjataan. Hoitokunta lähetti anomuksen valtioneuvostolle, että korjaukseen tarvitaan rahaa 1,5 miljoonaa markkaa. Vielä kesäkuussa 1942 kirjoitettiin lehdessä, että muuta ei ole tehty sillan eteen kuin että "joku mies on kalkutellut kiviä hotellin luona. "
Jatkosodan aikana Karjalansilta oli poikki kaksi vuotta. Entinen kävelysilta otettiin käyttöön uudelleen. Se sai luopua moottorilaiturin statuksestaan ja sai entisen asemansa takaisin. Laatokka-lehden mukaan se oli pelottavassa kunnossa, raput olivat irti ja lankut samoin. Rinne oli talvella vaarallisen liukas. Pyöräilijät puikkelehtivat ahtaalla sillalla jalankulkijoiden seassa, ja se herätti pahaa verta. Kuvassa näkyy etualalla kävelysilta ja takana Karjalansilta, josta puuttuu palanen.
Kävelysilta meinasi kerran palaakin. Toukokuussa 1942 joku heitti tupakantumpin sillanrakoon, jossa se sytytti palon. Onneksi palo saatiin sammutettua hiekalla.
SA-kuvissa näkee sillan korjausprosessia. Pilarit saatiin valmiiksi marraskuussa 1942, mutta varsinainen korjaus tapahtui vasta loppuvuodesta 1943. Valtion kanssa väännettiin kättä siitä, miten ja mitä korjataan. Lopulta päästiin sopuun ja saatiin silta käyttöön.
Myös tässä kuvassa näkyy sillan korjausta. Seurahuoneen puoleiseen päähän on rakennettu jotakin. Laatokka-lehti kirjoitti, että ajotie sillalla oli huonosti suljettu, oli ihme, ettei sillalle ollut Kymölän puolelta ajanut yhtään autoa. Syyskuussa 1942 joku kävelijä putosi järveen. Hän oli yöllä kävellyt siltaa pitkin, eikä ollut huomannut, ettei sillassa olekaan muutamaa jänneväliä.
Korjatusta Karjalansillasta ei ole kuvaa, mutta lopetetaan tämä juttu kuvaan vuodelta 1938. Sillalla näyttää ajavan sulassa sovussa vierekkäin auto ja hevonen, kävelijöitä ja pyöräilijöitä riittää. Sää on kesäinen ja kaikki oli hyvin.
Karjalansilta ehti olla suomalaisten käytössä vähän yli kymmenen vuotta. Sortavalaiset iloitsivat ja arvostivat sitä, se helpotti jokapäiväistä elämää kaupungissa.
Teksti Asta Ruokolainen
Kuvat Tuula Roiton kokoelma, Kari Nissisen kokoelma, SA-kuvat, Airi Tolkin arkisto, Sortavala-Seura ry:n arkisto