Liikeyrityksiä Sortavalassa I
Tässä osiossa esitellään sellaisia Sortavalan liikeyrityksiä, yhdistyksiä yms, joista meille on kertynyt laskuja, kirjekuoria ja muuta materiaalia. Laskut ovat yllättävän informatiivisia ja myös mielenkiintoisia, ainakaan kun niitä ei tarvitse itse maksaa. Vanhahtava kieli, kauniit logot ja tekstityypit ovat ihastuttavia. Tässä jutussa käsitellään kirjakauppaa, kustantamoa, kirjansitojaa, koristemaalaria jne. Jatkoa seuraa.
Jos sinulla on jotakin kerrottavaa, korjattavaa tai muuta, voit lähettää postia osoitteeseen sortavala@manport.fi
Rehtori C.W. Alopaeus perusti kirjakaupan Sortavalaan vuonna 1870. Liike sijaitsi aluksi leskirouva Plathanin talossa, mistä se muutti vuonna 1887 Karjalankadun varrelle. Kunnioitettava Herra Opettaja Antti Korhonen on tilannut vuonna 1896 Waarasen Johdatus Bibl. historiaan ja virsikirjoja. Kirjakaupan vaikutusalue on laaja, Souru sijaitsee Sortavalasta nähden Kuopion takana 35 km Karttulaan päin. Sourun ruukin omistaja Herman Saastamoinen perusti lapsille kansakoulun ja ehkä Antti Korhonen oli siellä opettajana.
Vuonna 1899 puolestaan perustivat seminaarin lehtorit Boxström ja Vaaranen sekä opettaja Raunio toisen kirjakaupan Sortavalaan. Kirjakauppa toimi Seminaarinkadun varrella nimellä Karjalan Kirjakauppa, myöhemmin Karjalan Kirjakauppa ja Kustannusliike Oy. Vuonna 1910 liikkeet yhdistyivät Sortavalan Kirjakauppa Oy:ksi. Kirjakauppa laajeni ja sivuliikkeet perustettiin Kymölään, Salmiin ja Suojärvelle. Asioimistoja sillä oli Pitkärannassa ja Läskelässä. Pääliike toimi PYP:in talossa Kaupatorin varrella.
Vuonna 1904 kirjakaupat toimivat vielä erillään. Herra Hannes Sjöblomin kirjakauppa Forssassa näyttää olleen yhteinen asiakas. Hänen kauppansa ei tainnut menestyä; eräs toinen Alopaeuksen kirje oli myöhemmin osoitettu Sjöblomin kirjakaupan konkurssipesälle. Postikortti oli näppärä keino lähettää tietoja asiakkaalle.
Seminaarin lehtori Taavi Lehtinen perusti valistuslehden Peltomiehen vuonna 1892. Hän oli toiminut Laatokan päätoimittajana, joten hänellä oli jo kokemusta lehden kustantamisesta. Peltomies-lehdessä julkaistiin lyhyitä, kansantajuisia artikkeleita maataloutta koskien. Lehtinen ajatteli, että kerran kuukaudessa ilmestyvä lehti olisi suosittu maatalousvaltaisessa Laatokan Karjalassa ja muualla Suomessa. Peltomies ilmestyi 1892-1906, mutta tilaajamäärä ei oikein noussut. Suurimmillaan sen levikki oli noin 3400.
Laatokka-lehden perustivat vuonna 1881 juuri avatun seminaarin lehtorit Suomalainen, Vaaranen ja Hainari. Lehti ilmestyi alussa kerran viikossa. Sen tarkoitus oli ”edistää kansan sivistystä kristillissiveellisellä pohjalla, levittää tietoja maanviljelyksen, kaupan ja kotiteollisuuden alalta, herättää suomen kieli ja suomalainen kansallinen mieli jne”. Lehden perustajat alkoivat samalla puuhaamaan kirjapainoa paikkakunnalle. Se toimi useissa paikoissa ennenkuin vuonna 1899 sille valmistui oma talo Mariankadulle. Laatokka-lehden toimitus sijaitsi kirjapainon kanssa samassa talossa. Sortavalan Kirjapaino Oy omisti Laatokka-lehden osakkeet vuodesta 1925 lähtien. Kirjapainossa tehtiin erilaisia painotöitä, mutta Laatokka-lehden painaminen oli koko ajan vakituinen painotyö.
Kirjansitoja Juho Anttonen oli syntynyt vuonna 1864. Hän sai oppinsa kirjansitoja K.F. Montellilta, ja aloitti toimintansa vuonna 1887 rouva Mandelinin talossa ja vähän myöhemmin räätäli Pirisen perillisten talossa. Hän oli mukana yhteiskunnallisissa harrastuksissa ja tietenkin myös VPK:ssa, jossa hänellä oli useita luottamustehtäviä. Laatokka-lehdessä ilmoitettiin mm. että Kuhavuoren näkötornin avain oli saatavilla ”25 pennin maksusta kirjansitoja herra J. Anttoselta”. Myöhemmin Anttonen myi liikkeensä kaikkine koneineen Raamattutalon kirjansitomolle, jossa hän sittemmin toimi pitkät ajat sitomomestarina. Hän meni naimisiin lukkarin tyttären Mathilda Mansneruksen kanssa vuonna 1888. Juho Anttonen kuoli 68-vuotiaana vuonna 1933, silloin häntä tituleerataan neuvosmieheksi.
Suomen Kirkon Sisälähetysseura perusti Raamattutalon kirjapainon vuonna 1913 varustaakseen Suomen kotimaisilla raamatuilla. Siihen asti suurin osa raamatuista oli tullut Englannista. Kirjapainossa painettiin myös venäjänkielisiä raamattuja, joita haluttiin viedä Neuvostoliittoon. Kirjapainolla oli aluksi taloudellisia ongelmia. Sitä käytettiin 1920-luvun alussa mm. Itä-Karjalan pakolaisten majoitukseen. Vuonna 1925 kirjapaino muutettiin osakeyhtiöksi. 1930-luvulla siellä painettiin paljon seurakuntien tarvitsemia lomakkeita jne, ja kirjapainon toiminta oli kannattavaa. Raamattutalo on yhä edelleen olemassa Karjalankadun varrella.
August Karjalainen syntyi Uukuniemellä, mutta hän muutti jo lapsena äitinsä kanssa Sortavalaan. Hän oli maalari August Lindgrenin oppilaana maalarinopissa. Kehittyäkseen lisää hän muutti Helsinkiin, jossa toimi erilaisissa maalarinliikkeissa. Ateneumin iltakurssit, joilla hän opiskeli piirustusta ja taidemaalausta, olivat hänelle tärkeitä. Kun hän palasi takaisin Sortavalaan, hän täysin alaansa perehtyneenä maalarina perusti oman liikkeen. Karjalainen toimi innokkaasti VPK:ssa ja sosiaalidemokraattisessa puolueessa. Hän maalasi myös tauluja. Karjalainen kuoli vuonna 1918 espanjantautiin. Tämän laskun mukaan hän on vuonna 1906 maalannut yleisessä sairaalassa päivähuonetta, privaattihuonetta ja potilashuonetta. Liikkeen logo on koristemaalarille sopiva.
29-vuotias työmies Toivo Helin muutti vuonna 1909 Turusta Sortavalaan. Hän perusti vuonna 1912 Levyteostenliikkeen. Vuonna 1913 hänen tittelinsä on levyseppä ja hän on menestyvän liikkeen omistaja. Se oli aikanaan Itä-Karjalan suurin alallaan. Liike suoritti mm. rakennusten kattamista (esim. Pälksaaren piirimielisairaala), valmisti kaikenlaisia läkki- ja kupariastioita ym. Helin perusti vuonna 1913 polkupyöräosaston, jossa valmistettiin Suomi-polkupyöriä.
Tässä laskussa on seminaarille tehty eri rakennuksiin korjaustöitä. Normaalikoulun mustapeltistä kattoa korjattu, voimistelurakennuksen galvanoitupeltinen katto samoin korjattu ja ampumareikiä juotettu. Mistähän ne ampumareiät ovat tulleet? Työnjohtaja, rakennusmestari Ramstedt on kuitannut työt tehdyksi.
Nämä kolme laskua ovat vuosilta 1917, 1918 ja 1919. Kaikki laskupohjat ovat erilaisia, ehkä hän painatti erilaiset lomakkeet joka vuodelle. Kun Toivo Helin aloitti liikkeensä, hän mainosti Laatokka-lehdessä, että liike sijaitsee Hännisen talossa Viinikaupan luona. Viinikauppa taisi olla hyvä maamerkki. Jo vuonna 1914 liike muutti Hosainoffin uuteen taloon Nikolainkadulle (myöh. Karjalankatu). Siellä se oli vielä 1920-luvulla. Vuonna 1919 Helin mainosti Laatokka-lehdessä tekevänsä peltikattoja, peltijohtoja ja rakennuspeltitöitä. Hän myi potattimyllyjä, läkkiastioita ja taloustavaraa. Polkupyöräliikkeen puolella hän myi pyörien lisäksi "polkupyörän kumia, lyhtyjä y.m. pyörän osia."
Toivo Helin meni Sortavalassa naimisiin Eudokia Mathaldin kanssa vuonna 1911 ja he saivat kolme lasta; Elnan, Jorman ja Esterin.
Tehtailija Gustaf (Kustaa) Jokinen perusti vuonna 1897 Sortavalaan, Liikola no 1:een nahkurityöpajan. Kirkonkirjojen mukaan hän oli muuttanut samana vuonna Lappeenrannasta Sortavalaan, häntä tituleerattiin karvarin sälliksi. Liike kehittyi, kymmenen vuoden päästä sinne hankittiin ensimmäiset koneet ja seuraavan kymmenen vuoden päästä liike muodostettiin osakeyhtiöksi. Kuten tilauslomakkeen kuvastakin näkee, tehdas oli suuri ja nykyaikainen. Nahkimon erikoisalana oli mustan rasvanahan valmistus, kenkätehdas puolestaan erikoistui vedenpitävien rasvanahkakenkien valmistukseen. 1920-luvulla niitä tuotettiin 200 paria päivässä, siihen aikaan tehtaan palveluksessa oli 70 työläistä. Toki muunkinlaisia kenkiä valmistettiin. Tehtailija G. Jokinen kuoli vuonna 1922, hänen jälkeensä yhtiön johtajaksi tuli Urho Jokinen. Hän oli toiminut siihen saakka apulaisjohtajana. Tehdas lopetti vuonna 1936, ja sen tiloissa aloitti toimintansa Karjalan Villa Oy.
Oy Karjalan Villa Oy perustettiin vuonna 1937 Maanviljelysseuran aloitteesta. Sen osakkaina oli Maanviljelysseura, alueen osuuskassoja ja osuuskauppoja sekä yksityisiä ihmisiä. Yhtiö hankki itselleen G. Jokisen kenkätehtaan rakennukset Puikkolassa ja osti kehruukoneet ja rakensi värjäämön. Yhtiö osti kotimaista villaa ja suoritti palkkiokehruuta ja värjäystä. Tehdas oli täydessä käynnissä sodan syttyessa. Jatkosodan aikaan se palasi Sortavalaan ja toimi vielä pienkoneistolla.