Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Sortavalan uimalaitos

Kymölän puolella Läppäjärven rannalla oli uimalaitos hyppytorneineen. Lapset tykkäsivät käydä siellä kesällä. Siellä järjestettiin näytöksiä ja kilpailuja. Myös seuraottelut naapurikaupunkien uimaseurojen kanssa olivat tuttuja. Sortavalan Uimaseura perustettiin vuonna 1910 ja nähtävästi uimalaitos rakennettiin seuraavana vuonna. Arvi Nuoramo kirjoittaa kirjassa Me urheilimme Laatokan Karjalassa ja Sortavalassa joensuulaisuimareiden hauskasta näytösreissusta Sortavalaan. Uimalaitos oli silloin vielä keskeneräinen. Tosin Nuoramo juttunsa lopussa toteaa, että heidän retkensä seurauksena Sortavalaan perustettiin uimaseura. Sen mukaan seura olisi perustettu vasta vuonna 1911. Sen puheenjohtajina ovat toimineet mm. kamreeri Niinivaara, rautatiekirjuri Nygrén, konttoristi Hassinen ja konttoristi Tyynelä.

Alfred Adrian Soininvaaran piirustukset uimalaitosta varten. Ihan piirustusten mukaan uimalaitosta ei taidettu rakentaa. Tuon ajan rakennuspiirustukset ovat taidetta jo sellaisenaan.

Uimalaitos juhla-asussa. Kyseessä on uimamaistereiden seppelöinti vuonna 1924. Kuvassa on sekä tyttöjä että poikia. Uimaseura piti joka kesä uimakoulua ja lopettajaisissa oli näytös siitä, mitä oli opittu. Tilaisuus oli niin juhlallinen, että itse kaupunginjohtaja Autio oli promoottorina ja piti juhlapuheen. Uimamaisterivihkiäisiä pidettiin joka vuosi, ainoastaan vuosi 1918 jäi välistä tietyistä syistä.

Eliel Wartiainen kirjoittaa Sortavalan kaupungin historiassa (1932), että "Suuri onkin niiden nuorten luku - keskimäärin 100 kesässä - jotka uimalaitoksella parin vuosikymmenen aikana ovat saaneet uimaopetusta." Näissä kahdessa yllä olevassa kuvassa poikia opetetaan ensin kuivaharjoittelulla. Uimataito oli varmasti tarpeellinen suuren Laatokan rannalla. Varmasti monen pojan perheellä oli kesäpaikka saaristossa. Mikäpä sen hauskempaa kuin puljata kauniina kesäpäivinä järvessä uimassa. Ja kauniita kesäpäiviähän Karjalassa riitti.

Tässä kuvassa uimakoulu jatkuu. Pojat ovat päässeet jo tositoimiin ja vesi kutsuu. Uimalaitos näyttää kauniilta, mutta parempi rakennus oli kaupunkilaisten toiveissa. Vuonna 1930 Uimaseura esitti kaupunginhallitukselle, että Sortavalaan on saatava kunnollinen uimalaitos. Nykyinen oli ahdas. Kun miehille ja naisille oli eri uintiajat, siitä koitui ongelmia varsinkin matkustavaisille, jotka eivät joutaneet odottelemaan. Tästä taas seurasi se, että miehet ja naiset uivat samalla aikaa ja etenkin vanhempi naisväki valitti asiasta kovastikin. Urheilulautakunta asetti toimikunnan suunnittelemaan uutta uimalaitosta. Siihen kuuluivat lehtori Y. Nykänen, johtaja K. Ritari ja urheiluohjaaja J. Ikävalko. Toimikunta esittikin pian ansiokkaan suunnitelman, jossa miehillä ja naisilla oli omat osastot, eri ratoja, hyppytornissa useita kerroksia jne. Urheilulautakunta käsitteli ehdotuksen ja hyväksyi sen esiteltäväksi kaupunginhallitukselle. Ja jonnekin käsittelyihin taisi hieno suunnitelma sitten hävitäkin. Vuonna 1933 Laatokka-lehti kirjoitti taasen, että Sortavalassa harrastettaisiin uintia, mutta kehno uimalaitos estää uimareiden kehittymisen. Pikauimari Harri Virkki, joka piti uimakoulua kesällä 1933, puhuu jutussa ”Sortavalan uimalaitosrähjästä”.

Upea kuva uimahyppääjistä ja muutamasta ihailijasta. Sortavalasta ja uimisesta ei voi puhua mainitsematta Matti Hämäläistä. Hän oli Rytyn aseman asemamestari, joka ui vuonna 1927 Valamosta Sortavalaan. Hän lähti illalla kahdeksan aikaan, uimamatka kesti 26 tuntia 14 minuuttia. Sen aikana uimari sai neljä kertaa ravintoa ja hänen iholleen siveltyä "mobiilikerrosta" vahvistettiin. Se oli tarpeen, koska hän joutui uimaan suuren selän kylmän vesivyöhykkeen läpi. Viimeiselle kilometrilleen mestariuimari sai seurakseen kahdeksan Sortavalan Uimaseuran neitosta. Pitkä ja raskas matka päättyi uimalaitoksen portaille. Arvi Nuoramo kertoo, että he saivat järjestettyä Matti Hämäläiselle muistoksi Hellas-pianon ja kookkaan Laatokan lakkapäitä kuvaavan öljyväritaulun.