Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Muistomerkki, Mannerheim ja paraateja

Kenraali Mannerheimin on nähty kävelevän aamulla Vakkosalmella ja käyvän näkötornissa. Aamupäiväkävelyn jälkeen hän on seurueineen sotilaskodissa kahvilla, rouva Bertha Relanderin hyvässä hoivassa. Mitä Sortavalassa tapahtuu sunnuntaina 18.9.1921?

Sortavalassa oli paljon väkeä. Oli Laatokan Karjalan suojeluskuntalaisten kokous ja siihen liittyen hautausmaalla sisällissodan valkoisen puolen muistomerkin paljastus. Muistomerkkiä oli puuhattu jo jonkin aikaa ja rahaa kerätty, mm. Sortavalan maalaiskunta lahjoitti 30.000 markkaa, Pohjois-Laatokan Höyrylaiva 5000 markkaa samoin monet muut tahot. Kokonaisuudessaan kustannusarvio oli n. 130.000 markkaa. Patsaan suunnitteli arkkitehti Otto Meurman, ja sen valmisti kivityömestari A. Tuovinen.

Sunnuntaina puolen päivän aikaan pidettiin kauppatorilla paraati, jonka otti vastaan Suojeluskuntien kunniaylipäällikkö kenraali Mannerheim sekä kenraalit Ignatius ja Åkerman. Seurueeseen kuului myös majuri Zilliacus ja everstiluutnantti Oesch. Torilta siirryttiin hautausmaalle, jossa odotti verhottu sankaripatsas. Pastori Tarmo piti paljastuspuheen, jossa hän lausui myös kiveen kirjoitetut sanat ”Ei pelkuruutta petturuutta povi tuntenut sen joukon, kummun yöhön täss on astunut. Ja vapauttas, isänmaa, jos konsa uhataan, me nousemme, ja kanssamme myös nousee synnyinmaa.” Rouva Via Kivinen luovutti patsaan muistomerkin rakennustoimikunnan puolesta. Tämä kuva hautausmaalta on vuoden 1933 Lottapäiviltä.

Ensimmäisen seppeleen, asiaankuuluvasti valkonauhaisen ja valkoisista daalioista tehdyn, laski kenraali Mannerheim yhdessä kenraali Åkermanin kanssa. Seppeleen hän omisti ”Kaatuneille urhoille” ja omistussanat kuuluivat ”On kunnialla kuolleen helppo maata”. Seppeleenlaskua seurannutta puhetta kuvattiin lämpimäksi ja heimohenkiseksi. Mannerheim aloitti puheensa seuraavasti: "Saadakseni vielä kerran Suomen valkoisten joukkojen ylipäällikkönä osoittaa kunnioitustani ja kiitollisuuttani Karjalan miesten pelottomille sydämille ja palavalle innostukselle urhotöihin isänmaan vapauden saavuttamiseksi, olen tullut tänne laskemaan seppeleeni tälle patsaalle, jonka alla lepäävät tämän seudun parhaat pojat, ne, jotka intomielin uhrasivat kaikkensa vapaan Karjalan puolesta."

Mannerheimin puheen jälkeen laski kenraali Ignatius seppeleen ja hänen jälkeensä monet monet muut. Mannerheimia tituleerattiin kunniaylipäälliköksi, häntähän ei valittu Suojeluskuntien ylipäälliköksi.

Illalla pidettiin Vakkosalmen puistossa kansalaisjuhla, jossa kenraali Ignatius piti juhlapuheen ja oli monenlaista muuta ohjelmaa. Kunniavieraille järjestettin Seurahuoneella juhlaillallinen. Siellä paistiin päästyä lehtori Eliel Wartiainen piti puheen kunniavieraille kiittäen heidän läsnäolostaan siellä. Maisteri Jaakko Suomalainen puhui kenraali Mannerheimille, johon puheeseen Mannerheim vastasi muutamin valituin sanoin. Myös muut herrat puhuivat, ja kiitoksia osoitettiin patsaan suunnittelijalle Otto Meurmanille kuin myös kivenhakkaajalle herra Tuomiselle.

Kuvassa pidetään paraatia Sortavalan Kauppatorilla. Marssijoiden käsivarsinauhoista päätellen kyseessä on suojeluskuntalaisten marssi todennäköisesti 1920-luvulla, luultavimmin vuoden 1924 jälkeen. Tämä paraati voisi hyvin olla sankaripatsaan paljastustilaisuudesta, mutta ei kuitenkaan ole. Yleisöä on liian vähän, lehtien mukaan silloin oli tuhatmäärin katsojia. He olivat varmaan tulleet Mannerheimin houkuttamina paikalle. Takana keskellä oleva puurakennus on ortodoksinen pappisseminaari. Sen takana näkyy vähän Pyhän Johannes Teologin kappelia. Vasemmalla kuvassa on ns. mustalaispuistikko ja heinävaaka- ja lihantarkastamorakennuksia.

Tämä tilaisuus on jonkin verran myöhemmin. Se ei ole paraati, vaan joku muu tapahtuma. Keskellä seisova mies vaikuttaa olevan kuvan yksinäinen keskushenkilö, ken hän lieneekään. Vain yksi koira on uskaltautunut aukiolle hänen kanssaan. Jos joku tietää, mikä tapahtuma on kyseessä, tiedot otetaan kiitollisuudella vastaan osoitteeseessa sortavala@manport.fi.

Nämä kaksi kuvaa on otettu 3.9.1932. Silloin vietettiin Sortavalan kaupungin 300-vuotisjuhlaa ja presidentti Svinhufvud rouvineen vieraili Sortavalassa, rouva Ellen Svinhufvud vihki uuden Karjalansillan käyttöön.

Päivä oli sateinen, silti yleisöä oli paljon torin laitamilla. Presidentti Svinhufvud otti paraatin vastaan kenraalien Sihvon ja Oeschin kanssa. Everstiluutnantti Raunio ilmoitti joukko-osastot eversti Järviselle, joka tervehti osastoja. Tarkastuksen päätyttyä presidentti kohotti kolminkertaisen elköön-huudon isänmaalle. Paraatiin otti osaa 500 RT3:n, 2.Erill. MLL:n ja suojeluskuntien miestä.

Tämä paraatikuva on 1930-luvulta. Oikeassa yläkulmassa näkyvä ortodoksisen kirkkohallinnon rakennus valmistui vuonna 1932. Kuvassa näyttää olevan myös VPK:n jäseniä. Myös tämän kuvan osalta pyydämme, että jos joku tietää kuvan ajankohdan ja sen, mikä tapahtuma on kyseessä, otamme kiitollisuudella vastaan tietoja.

Näistä paraateista palaamme takaisin hautausmaan muistomerkkiin. Muistomerkki on yhä edelleen paikallaan, joten sitä voi käydä ihailemassa Sortavalan vanhalla suomalaisella hautausmaalla.

Kyse on siis sisällissodan valkoisten muistomerkistä. Joku voi kysyä, onko Sortavalassa myös punaisten muistomerkki. No ei ole. Sille on selitys. Vasta toisen maailmansodan jälkeen 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla alettiin muuallakin Suomessa pystyttää muistomerkkejä punaisille. Sortavala ei enää silloin kuulunut meille.


Karjalan Aamulehden 20.9.1921 mukaan haudattuna on seuraavat ja vielä 7 tuntematonta.
Alopaeus Thor F A, Bogdanoff Vasili, Erkkilä Antti, Fabritius Juho, Heidenstrauch Aug, Heinonen Matti, Honila Vasili, Huovinen Juho H, Hyvärinen Heikki, Hämäläinen Antti, Hämäläinen ?, Ijäs Toivo, Ikonen Kalle, Jaatinen Johannes, Jormakka Toivo M, Kainulainen Evert, Kapanen Antti, Kekki August, Kinnunen Edvard L, Kivivuori Adolf, Klementjeff Aleks, Kokko Armas H, Koksu Nikolai, Koponen Bernhard, Kuhnonen Ivan, Kuusisto Matti, Kuutti Juho, Kyyrönen Michaili, Lamberg Pekka, Lempinen Aleks, Leskinen Juho, Liimatainen Juho,
Luukkainen Juho, Luukkainen Matti, Makkonen Pekka, Mattinen Matti, Massinen A Paavo, Moilanen Jaakko, Moilanen Lauri, Mustonen Yrjö V, Muuronen Juho, Mäkipää Antti, Määttä Aarne I, Natri Emil, Naukkarinen Heikki, Nissinen Einar O A. Nykänen Antti, Oesch Arthur, Orell Reinhold, Partanen Erkki A I , Parviainen Toivo, Patja Johannes, Paukku Heikki, Peiponen Viktor, Peippo Eino, Pitkänen Juho, Pulli Paavo, Puusalo Kalle J., Rapo Pekka, Rautio Jaakko, Ristolainen Martti, Saikkonen Antti, Schemeikka Mikko, Siilin Olli, Sikiö Antti, Silvennoinen Emil, Taivainen Jalmari, Tanskanen Pekka, Tiainen Juho, Tietäväinen Juho, Tiittanen Pekka, Tikka Toivo, Tillonen Pekka, Tolkki Antti, Tuominen Juho, Tuupainen Aleks, Valoranta Samuli, Viskarinen Aarne.

Aunuksessa kaatuneet: Jokinen Uljas E R, Korhonen Erkki P, Saikkonen Veikko P

Eestimaalla kaatuneet: Auvinen Toivo J, Häggman O Veikk.


Luettelon tarkkuudesta en ole varma. Nimet on hakattu kiveen patsaan jalustaan. Myös sotaan liittyneitä paikkoja on lueteltu kivessä Ahvolasta Wiipuriin mm. Kavantsaari, Rautu ja Varkaus. Viimeisimpänä lukee vuosiluku 1919 ja Viro ja Aunus.