Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Sortavalan lottapäivät vuonna 1933

"Kaikkien yhteinen mielipide oli, että Sortavalan lottapäivät olivat erinomaisesti valmistetut ja kaikin puolin loistavasti onnistuneet, suurenmoisimmat tähänastisista."

Valtakunnalliset lottapäivät pidettiin Sortavalassa 7.-9.7.1933. Lottapäivillä merkittävimpiä vieraita olivat presidentin rouva Ellen Svinhufvud sekä puolustusministeri Arvi Oksala. Lottapäiville tuli osallistujia Suomen lisäksi Virosta ja Pohjoismaista, joissa oli vastaavanlaiset järjestöt. Yhteistyö niiden kanssa oli tiivistä. Paikalla oli tietenkin myös lottajohtaja Fanni Luukkonen, joka oli vuosina 1913-1929 työskennellyt Sortavalassa seminaarin harjoittelukoulun yliopettajana.

Perjantaina 7.7. lotat kokoontuivat aamulla urheilukentälle, josta he marssivat kulkueena kirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. 


Jumalanpalvelus aloitettiin virrellä 449, sitten pastorit O. Hulkkonen, V. Huhtinen ja A.H. Kujala toimittivat liturgian NKY:n kuoron ja taiteilija O. Pakarisen avustamana. Greta Durchman ja Inkeri Stenbäck esittivät kaksinlaulua.

Pastori O. Kanervon pitämän juhlasaarnan jälkeen pastori Hulkkonen vihki Sortavalan Lotta-Svärd -piirin lipun. Rouva Autio luovutti lipun sitten neiti Fanny Luukkoselle, joka puolestaan antoi sen rouva Rytkölälle. Juhlallinen jumalanpalvelus päättyi virteen 364, jonka jälkeen marssittiin kirkkokahville Vakkosalmelle.

Kunniapaikalla eturivissä ulkomaiden edustajat emäntänsä kanssa. Vasemmalta lukien Norjan Jacobine Rye, Ruotsin Landstormista Gerda Fröberg, Viron Naiskodukaitseliitista Mari Raamot ja Suomen Fanny Luukkonen. 

Päivällä Vakkosalmella oli avajaisjuhla ja luentoja pidettiin eri paikoissa. Ellen Svinhufvud ja Sortavalan pormestarin rouva Edith Autio ajoivat autolla Vakkosalmella koivukujan läpi lottien seisoessa kunniavartiossa molemmin puolin tietä.

Lotat nauttivat kauniista säästä ja lounaasta ulkona. Kuvassa pöydän päässä istuu presidentin rouva Ellen Svinhufvud. Mukana on sekä ulkomaalaisia vieraita että suomalaisia lottia.

Ensimmäisen päivän iltana esitettiin laululavalla Aida. Sortavalaiset olivat esittäneet sen maaliskuussa kaksi kertaa, luonnollisesti sisätiloissa. Lotille se päätettiin esittää laululavalla. Hovikapellimestari Armas Järnefelt johti teoksen. Hän tuli pari viikkoa ennen juhlia Sortavalaan, niin että hän ehti harjoituttamaan oopperaa. Helsingistä tuli 30-henkinen orkesteri, johon kuului Suomen parhaita soittotaiteilijoita. Aidasta tuli menestys, ja Järnefelt kehui esiintyjiä. Katsomoon mahtui istumaan 3000 henkilöa, loput tuhat istuivat nurmikolla. Laatokka-lehti kirjoitti , että "Esitys oli aikaisempaan nähden varmistunut. Monet yksityiset esiintyjät saivat aarioistaan hyvin ansaittuja suosionosoituksia."

Lauantaina lotat marssivat kulkueena hautausmaan sankarihaudalle. Katuvarsilla oli paljon yleisöä seuraamassa kulkuetta. Kun kaikki olivat paikalla torvisoittokunta soitti Suvivirren. Sitten lehtorin rouva Selma Pankakoski piti lämminhenkiseksi mainitun puheen, josta tässä pieni lainaus: "Tämän kummun alla lepää toistasataa sankarivainajaa. Heidän nimensä näette piirrettynä kivipaaden juurella. Jokainen noista nimistä on merkki ihmisyksilöstä, joka täällä meidän keskellämme eli elämäänsä, toivoi, uneksi ja kärsi niinkuin mekin. Vapaaehtoisesti he tämän elämänsä kantoivat uhriksi meidän kaikkien puolesta." Oikeanpuoleisessa kuvassa muistokivi näkyy takaapäin. Sen etupuolella on teksti "Ei pelkuruutta, petturuutta povi tuntenut sen joukon joka kummun yöhön täss on astunut ja vapauttas isänmaa jos konsa uhataan me nousemme ja kanssamme taas nousee Suomenmaa". Kivessä on lueteltu sotaan liittyneitä paikkoja Ahvolasta Wiipuriin, mm. Kavantsaari, Rautu ja Varkaus. Viimeisimpänä lukee vuosiluku 1919 ja Viro ja Aunus. Kiveä voi edelleen käydä ihailemassa hautausmaalla.

Lotat palaavat hautausmaalta. Kuvassa he kävelevät Karjalankatua pitkin. Taaimmaisena näkyvät talot ovat Sortavalan maalaiskunnan kunnanviraston rakennuksia. Karjalankadulla vasemmalla näkyvä talo on Maija Vihervuoren,jossa sijaitsi hänen valokuvaamonsa Maijala. Syrjäkadun toisella puolella olevassa talossa oli maitokauppa ja ruokatavaramyymälä. Alimmaisen talon tontilla olivat Sarpon osto- ja myyntiliike sekä Nissisen autokorjaamo. Kuvan 1800-luvun loppupuolella rakennetut talot tuhoutuivat tulipalossa Sortavalan takaisinvaltauksessa 16.8.1941.

Ellen Svinhufvud aitiossa lottien ympäröimänä.

Kunniavieraiden aitio Vakkosalmen juhlassa. Eturivin herralla taitaa olla melko tömäkkä sikari.

Illalla pidettiin Vakkosalmella lopettajaisjuhla, johon osallistui noin 3000 henkilöä. Sortavalan suojeluskunnan soittokunta esitti musiikkia, ja lottien suurkuoro lauloi. Lehtori Heikki Linnove piti isänmaallisen juhlapuheen. Juhlassa oli myös karjalaista ohjelmaa; Sortavalan Mieslaulajien jälkeen Timo Lipitsä lauloi runoja ja leppäselkäläinen Juhana Tynkkynen soitti pukinsarvea. Kuvassa runonlaulajat presidentin rouvan vierellä. Salmin naiskuoro esitti kuorolaulua karjalaksi.

Sunnuntai oli omistettu Valamolle. "Tropiikin ilmanala" vallitsi ja Laatokka oli aivan tyyni. 1850 lottaa läksi matkaan kuudella laivalla, kahdella suurella proomulla ja kolmella moottorialuksella. Laatokan peilityyni pinta, luostarin kultaiset kupolit ja aarteet tekivät vaikutuksen. Moni kertoi matkasta myöhemmin haltioituneena. Arkkipiispa Herman ja igumeni Hariton ottivat ulkomaalaiset ja kutsuvieraat vastaan keisarilllisessa huoneistossa. Arkkipiispa Herman ja igumeni Hariton toimittivat jumalanpalveluksen pääkirkossa.

Vakkosalmen Puistoravintola eli Lottakahvila valmistui vuoden 1926 laulujuhlille. Sen ja viereisen laululavan suunnitteli Väinö Tuukkanen. Kahvila oli suurten ikkunoiden ansiosta valoisa ja avara. Kaupunki luovutti puistoravintolan lotille vuonna 1932. Ennen sitä kaupunki etsi joka kevät lehti-ilmoituksella ravintolalle vuokraajan. Lottakahvilan avajaisissa puhui rouva Karttunen, joka sanoi, että tarkoitus on kahdenlainen; "tuottaa matkailijoille ja kesäleskille viihtyisyyttä, ja jos mahdollista kerätä samalla pennosia lottien laihtuneeseen kukkaroon". Kahvila oli raittiusravintola, ja sieltä sai vuokrata keilarataa.

Laatokkalehdessä juhlien aikana ilmoitettiin, että kaikissa lottakanttiineissa/lottamyymälöissä oli myynnissä valokuvia juhlilta. Tämän sivun kuvistakin suurin osa on juuri näitä juhlien aikaan muistoksi myytyjä. Toiminta oli nopeaa; kun kuva jostakin tilaisuudesta otettiin, siitä valmistettiin saman tien suuri määrä kopioita, ja niitä myytiin heti tapahtumassa mukana olleille muistoksi.