Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Liikeyrityksiä II

Tässä osiossa kerrotaan sellaisista Sortavalan liikeyrityksistä, joista on löytynyt laskuja, kirjekuoria ja muuta materiaalia. Laskut ovat yllättävän informatiivisia ja mielenkiintoisia, ainakaan kun niitä ei tarvitse itse maksaa. Vanhahtava kieli, kauniit logot ja tekstityypit ovat ihastuttavia. Tässä jutussa on kemikaalikaupasta, kello- ja kultaliikkeistä, kreikkalaiskatolisesta kirjakaupasta ja muutamasta muusta.

Jos sinulla on jotakin kerrottavaa tai korjattavaa, voit lähettää postia osoitteeseen sortavala@manport.fi

Sortavalan Kemikaalikauppa Anni Parviainen tilaa viimeisen sotavuoden keväällä 13.4.1944 Agentuuriliike Elmalta hajuvesiä. Liekö ollut yleinen käytäntö vai johtuiko sotavuosien pulasta, että ostajan täytyi toimittaa tyhjät pullot myyjälle.

Anni Parviainen perusti vuonna 1926 Sortavalan ensimmäisen kemikaalikaupan. Kauppa menestyi hyvin. Kolmen vuoden päästä Parviainen laajensi ja osti Suojärveltä Suvilahden kylästä toisen liikkeen. Sielläkin kauppa kannatti ja Parviainen perusti sivuliikkeen Välikylään. Vuonna 1934 hän nähtävästi päätti keskittyä Sortavalaan ja myi Suojärven kaupan sivuliikkeineen Kerttu Tolvaselle.

Vuonna 1937 ”Sortavalalaisista tehdään kauniita” -otsikolla Laatokka-lehti kertoo, että Anni Parviainen on avannut uuden myymälänsä yhteyteen HOP:n taloon kauneudenhoito-osaston. Siellä annettiin Salon New Yorkin menetelmän mukaan kasvojen, käsien ja jalkojen hoitoa. Tuolloin Parviaisella oli jo kolme liikettä kaupungissa.

Kaupan valikoimat olivat laajat. Vuonna 1927 mainostettiin Lundénin kasviravintoa, parin vuoden päästä Kansan Voima kertoi, että Parviaisen kemikaalikaupan toisessa kerroksessa on joulunäyttely, jossa on lapsille leikkikaluja, parranajovehkeitä miehille, naisille aistikkaita käsilaukkuja ja hajuvesiä sekä kaikille kynttilöitä ja kuusenjalkoja. Säilykkeiden laittoaikaan voi ostaa ”sitroona-, viini- ja salicylihappoa sekä pullolakkaa, hartsia ja säilykepurkkipaperia”. Aina ajankohtaisia olivat koimyrkky, naftaliini ja nuuska.

Parviaisen liike palasi Sortavalaan jatkosodan ajaksi. Toisen lähdön jälkeen Sortavalan Kemikaalikauppa jatkoi toimintaansa Kuopiossa. Sortavalassa Anni Parviaisen nimi säilyi Raatihuoneenkadulla, sen numeroon 15 rakennettiin vuonna 1939 Parviaisen isän myymälle tontille kerrostalo, jota kutsuttiin Anninlinnaksi. Anni Parviainen asui talossa.

Oy Hosainoff on salmilainen yhtiö, mutta sillä oli toimintaa myös Sortavalassa. Liikkeen perusti vuonna 1872 Wasili Hosainoff Salmin kirkonkylässä. Maakauppiasoikeudet saadessaan Wasili oli 22-vuotias. Veli Mihail tuli mukaan liikkeeseen muutama vuosi myöhemmin, ja kolmas veli Iivan vielä vähän myöhemmin. Veljekset Hosainoff oli siis koossa vuonna 1880. Liike harjoitti halkokauppaa Pietariin ja sekatavarakauppaa Raja-Karjalassa.

Hosainoffit laajensivat liiketoimintaa, pian he perustivat sahan ja hankkivat omia laivoja; proomuja oli yli 20 ja hinaajahöyryjä neljä. Niitä varten tarvittiin tietysti oma telakka. Sahatavaraa lähetettiin pääasiallisesti Englantiin Pietarin kautta, sielläkin oli oma konttori. Rajan sulkeuduttua laivaus tapahtui Makslahden kautta. Hosainoffit harjoittivat myös ruoka- ja siirtomaatavarakauppaa, suurin kauppa oli Salmin Tulemassa. Vuonna 1908 Veljekset Hosainoffista tuli Osakeyhtiö Hosainoff. 1920-luvulla osakeyhtiöllä oli viisi höyryalusta (mm. kuuluisa napatutkija Nordenskiöldin Sofia), tervahöyry ja useita kymmeniä proomuja, jotka kuljettivat puutavaraa Salmin sahalle tai sieltä pois.

Wasili Hosainoffille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo 1910. Hän kuoli 1917. Hänen ja vaimonsa kauppaneuvoksetar Marfa Hosainoffin hautakivet löytyvät Salmin ortodoksisen kirkon viereltä.

Vuonna 1930 yhtiö ajautui konkurssiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen aika oli muuttunut, Pietariin ei enää päässyt. Moni muukin yhtiö joutui lopettamaan.

Kuokkaniemeläistaustainen Jaakko Pitkänen palveli kauppias Johan Pesulla kahdeksan vuotta. Vuonna 1903 hän osti Pesulta Tuokslahdelta liikkeen, jossa oli sekatavarakauppa ja rinkelitehdas. Silloin oli käytössä vain kaksi uunia, joissa leivottiin joka päivä. 1910-luvun alkupuolella liikehuoneisto ja rinkelileipomo paloivat. Uudet rakennettiin tilalle ja 1920-luvulla käytössä oli jo 6 uunia, niissä voi valmistaa päivittäin yli tuhat kiloa rinkeleitä. Pitkänen työskenteli ahkerasti, ja liike menestyi ja laajeni. Rinkelien lisäksi Pitkänen aloitti keksien, leivosten ja leivän leipomisen. Virvoitusjuomatehtaan hän perusti vuonna 1921.

Tuokslahtelaiset arvostivat kauppiastaan. Sanottiin, että Tuokslahti ja Jaakko Pitkänen kuuluvat yhteen. Pitkäsen talo oli keskeisellä paikalla Tuokslahden kylällä. Hän oli uskonnollinen mies. Hän oli puhujana monissa seuroissa ja kokouksissa sekä omassa kylässä että myös naapurikylissä ja jopa -pitäjissä. Tuokslahtelaiset saivat vaikeuksissaan Pitkäseltä sekä hengellistä että taloudellista apua. Pitkäsen komea liiketalo tuhoutui sodassa, silloin se oli jo Holger Nissisen omistuksessa.

Pitkänen vaikutti myös kunnallisessa elämässä, Sisälähetysseurassa ja monissa luottamustoimissa. Siitä, kuinka pidetty Pitkänen kotikylässään oli, kertoo se, että kyläläiset pitivät hänelle jäähyväisjuhlan Tuokslahden koululla, kun hän vaimonsa kanssa muutti Tuokslahdesta vuonna 1938.

Joos Rahell syntyi vuonna 1880 karkauspäivänä Suistamolla. Sieltä hän tuli nuorena liikeapulaiseksi Sortavalaan.

Rahell harjoitti paperikauppatoimintaa useissa kaupungeissa. Sortavalassa Joos Rahellin paperikauppa toimi vuosina 1906-10, Joensuussa 1912-1919 ja taas siitä eteenpäin Sortavalassa. Jossakin vaiheessa hän toimi myös Viipurissa ja Helsingissä.

Vuonna 1907 Sortavalan Paperikauppa sijaitsi ortodoksista kirkkoa vastapäätä Sihvosen talossa, myöhemmin Torikadulla. Vuonna 1912 maaliskuussa Laatokka-lehdessä mainittiin, että kauppias J. Rahell on luopunut toimestaan Sortavalan kirjakauppaosakeyhtiön johtajana antautuen toiselle alalle Viipurissa. Hän myi Vorssunsalmen rannalla olleen huvilansa August Tiriselle kaupungin jättäessään.

Suunnitelmat varmaan muuttuivat, koska kesäkuussa 1912 Joos Rahell ilmoitti Rajavahdissa avanneensa Joensuun Paperikaupan Suvantokadulla Joensuussa.

1920-luvulla Rahellin paperikauppa toimi Sortavalassa Pietari-Paavalinkadulla (Valamonkatu). Kaupassa myytiin kaikkia konttori-, kirjanpito- ja koulutarpeita sekä tauluja, postikortteja ja valokuvaustarpeita.

Joos Rahellista mainitaan 50-vuotissyntymäpäiväuutisessa, että hän oli toveripiirissään ”rehti mies, joka huumorin kyllästämillä vitseillään on pidentänyt monen toverinsa ikää”.

Rahell harrasti hiihtoa, mainittakoon, että kun Sortavalassa suoritettiin hiihdon harrastemerkkejä, Rahell hiihti kahtena vuonna peräkkäin eniten.

Vuonna 1932 perustettiin Sortavalassa uuteen ortodoksisen kirkkohallinnon taloon Suomen ensimmäinen ja ainoa kreikkalaiskatolisen kirjallisuuden kirjakauppa. Kirjakaupan hoitajaksi tuli suojärveläinen neiti Paula Home. Kaupassa myytiin kreikkalaiskatolista kirjallisuutta, Raamattuja, Valamon muistoesineitä, filmejä, levyjä, paperia ja maisemakortteja Sortavalasta ja sen ympäristöstä. Joskus se mainosti myös kiinnostavia pikkujoulu- ja joululahjoja perheelle ja ystäville. Sortavalassa jatkosodan aikana mainostettiin Pyhiä kuvia kehystettynä, pahvitettuna tai plansina, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Välirauhan aikana kirjakauppa toimi Kuopiossa, mutta palasi jatkosodan aikana takaisin Sortavalaan. Toisen kerran lähdettäessä kauppa muutti Joensuuhun osoitteeseen Suvantokatu 15.

Evakossa olevat ja olleet siirtolaiset halusivat lohdutuksekseen kirjallisuutta, pyhäinkuvia sekä ristejä, mutta talvisodan aikana koko kirjakaupan varasto oli tuhoutunut. Arkkipiispa Herman sai ulkomailta hankittua pyhäinkuvia, Suomessa ne kiinnitettiin fanerilevyille ja vuorattiin sellofanipaperilla. Kaupan välityksellä ne jaettiin ortodokseille, kertoo Paula Home Laatokka-lehdessä 29.3.1946. Myös ristejä ja kirjallisuutta saatiin jotenkin hankittua.


Ja sitten pari kultasepänliikettä:

Kello-, kulta-, hopeatavara- ja silmälasikauppa, jonka omistivat Kaarlo ja Hilda Uimonen. He ostivat liikkeen vuonna 1933 A. Sepposelta. Nimi muuttui silloin eli A. Sepponen Kello- ja kultasepänliike jatkoi toimintaansa Kello ja Kulta -nimisenä. Uimoset laajensivat toimintaa ja heillä oli Sortavalassa liikkeet sekä Tori- että Karjalankadulla. He avasivat sivuliikkeen Pitkärannassa kauppias Lavin talossa vuonna 1938, vähän yli vuoden kuluttua he kuitenkin luopuivat Pitkärannan liikkeestä. Sortavalassa mainostettiin palkintoja, lahjoja, tinatavaroita ja tietenkin kihloja. Myös Omega Eterna ja Tissot -kelloja oli myynnissä.

Kultasepänliikkeet tukivat paikallista urheilua lahjoittamalla kilpailuihin palkintoja. Vuonna 1936 katkesi SVUL:in yleisurheilun Itä-Karjalan piirin yleisurheilumestaruuskilpailun Karjalan Maljan kierto. Sen tilalle Kello ja Kulta lahjoitti uuden Kello ja Kulta pokaali -nimisen kiertopalkinnon. Myös vuonna 1937 perustetulle shakkikerholle Kello ja Kulta lahjoitti B-sarjan kiertopalkinnon.

Heinäkuussa 1940 Laatokka kertoo, että Joensuussa on avattu useita sortavalalaisia liikkeitä esimerkiksi Kello ja kulta elikkä Kalle ja Hulda, kuten kotoisasti Sortavalassa ennen oli sanottu. Jatkosodan ajaksi Uimoset palasivat Sortavalaan ja avasivat liikkeen uudelleen. Rauhan tultua uusi lähtö oli kuitenkin edessä ja Kalle ja Hilda palasivat liikkeineen Joensuuhun.

Paavo Lappi oli maailmaa nähnyt mies. Lappi kävi kultasepän opin Kuopiossa ja työskenteli mm. Pietarissa ja Tukholmassa. Hän jatkoi opintojaan New Yorkissa ja Chicagossa. Hän perusti kello- ja kultasepänliikkeen vuonna 1912 Lappeenrannassa. Se muutti vuonna 1926 Sortavalaan, kun Lappi osti A. Kekaraisen liikkeen Pietari-Paavalinkadulta (Valamonkatu). Hän myi erilaisia kulta- ja hopeatuotteita sekä kelloja, mitä nyt kultasepänliikkeissä yleensä myydään. Hän toimi Sortavalassa aktiivisesti käsityö- ja tehtailijayhdistyksessä, ja oli Laatokan Laulajien perustajajäseniä. Hänen sydämenasiansa oli kuitenkin VPK, jonka sihteerinä hän toimi lähes kymmenen vuotta. Paavo Lappi oli mukana monissa urheiluharrastuksissa ja lahjoitti lukuisia kiertopalkintoja eri seuroille. Vuonna 1936 Lappi valittiin Sortavalan Palloilijoiden kunniajäseneksi, koska hän oli toiminut seuran hyväksi ansiokkaasti.

Paavo Lappi oli syntynyt vuonna 1874 Iisalmessa ja kuoli 8.11.1939 Sortavalassa.

Laatokka-lehdessä 1942 O. Lappi ilmoitti avanneensa HOP:n talossa Turunkatu 9 Kulta- ja kellokeskuksen (Ent. P. Lappi Kulta- ja kellosepänliike). Samalla hän kiitti yleisöä siitä luottamuksesta, jota he olivat osoittaneet hänen isävainajansa liikettä kohtaan. Jatkosodan jälkeen liike muutti Poriin.

Rouva Maria Saikkonen tarvitsi uudet sukat nopeasti. Hänellä ei ollut aikaa neuloa niitä, mutta hän löysi paikkakunnalta konekutojan, joka valmisti sukat tunnissa. Vuonna 1898 Maria Saikkonen päätti miehensä Paavon kanssa hankkia kutomakoneen lisätulojen saamiseksi. Maria voisi neuloa samalla, kun hoitaisi pieniä lapsiaan kotona. Tilauksia alkoi tulla, joten koneita lisättiin ja perustettiin liike nimellä Maria Saikkosen kutomo- ja lankakauppa. Maria Saikkonen neuloi ensin Kanasaaressa ja Hosainoffin pienessä mökissä laivarannassa. Sitten liiketoiminta muuttui monipuoliseksi Saikkonen Oy:ksi (1912) Kivisen liiketalossa.

Parhaaseen aikaan liikkeellä oli konttori Kirkko- ja Aleksanterinkadun (Koulukadun) kulmassa, kangas-, lanka-, kotiteollisuus- ja muotiosastot Siitoinin talossa kahdessa huoneistossa. Neulomo ja kutomo olivat konttorin yhteydessä.

Liikkeen villakutomossa valmistettiin kaikenlaisia villapukimia, sukkia ja käsineitä. Kangaskaupassa myytiin kretonkia, villamusliinia, silkkiä, voiléta jne. Ompeluliikkeessä valmistettiin alusvaatteita ja lasten pukuja, mutta myös kansallispukuja. Hattuosastokin oli ja siellä seurattiin tarkasti viimeistä muotia.

1930-luvulla Saikkosen liikeyritys kompastui lamaan, ja Maria Saikkonen oli pakotettu myymään liikkeen Probus Rahikaiselle, liikkeen entiselle apulaisjohtajalle. Liike jatkoi samalla nimellä, joten perustajien elämäntyön muisto säilyi. Saikkonen Oy muutti sotien jälkeen Kuopioon.

Kuvassa Maria Saikkonen viettää luultavasti 60-vuotispäiviään. Jos näin on, silloin vuosiluku on 1927. Rouva Saikkosen suosiosta kertoo kukkalaitteiden runsaus, ja taitaa jokunen lahjakin olla sivupöydällä. Kauniit kukkalaitteet ja kaunis koti. Taulu seinällä näyttää tyttären Paula Saikkosen (Castrén-Saikkonen) 1927 maalaamalta kuvalta Miikkulan kirkosta. Maalauksesta on kuva Sortavalan ja Laatokan maisemat -kirjassa, tosin aiheeltaan väärin nimettynä.

Maria Saikkonen jäi leskeksi aikaisin, hänen miehensä Paavo kuoli vuonna 1908. Saikkosilla oli seitsemän lasta; kuusi tytärtä ja yksi poika. Nuorin lapsista syntyi muutama viikko sen jälkeen, kun Paavo-isä kuoli. Maria Saikkonen jäi yksin hoitamaan koko liiketoimintaa ja suurta perhettä. Työn ja lasten lisäksi hän löysi jostakin aikaa ottaa osaa yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän oli mukana perustamassa lastenkotia, toimi liikeapulaisyhdistyksessä ja paljon muuta. Myös hengelliset asiat olivat hänelle tärkeitä. Maria Saikkonen oli poikkeuksellisen vahva nainen, hän hoiti menestyksekkäästi liikettään, koulutti lapsensa ja eli hyvän, vaikkakaan ei ehkä aina helpon elämän.

Värtsilässä syntyneet veljekset K. J. (Kuno) ja Ossi (Ossian) Kivinen perustivat rautakaupan vuonna 1899. Liike muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1911. Toimitusjohtajana toimi K.J. Kivinen vuoteen 1919 saakka. Sen jälkeen Veljekset Kivinen ja tohtori G.J. Winter ostivat Renlund Oy:n osakkeet, ja K.J. Kivinen siirtyi Helsinkiin johtamaan Renlundia. Ossi Kivinen jäi Sortavalaan toimimaan toimitusjohtajana Veljekset Kivinen Oy:ssa.

Veljekset Kivinen harjoitti tukku- ja vähittäiskauppaa rauta-alaan kuuluvilla tavaroilla. Kuten yllä olevasta laskusta huomaa, Kymölän seminaari on hyväntahtoisesti tilannut kaikenlaista remonttitiliin. Seminaarin alueella oli kuutisenkymmentä rakennusta, joten varmasti jossakin päin aluetta on aina ollut joku remontti menossa. Kaupassa myytiin myös maanviljelysesineitä, petroolia ja bentsiiniä, heillä oli myös osasto vesijohtotöitä varten.

Kuten laskun vasemman puolen listasta huomaa, valikoima oli laaja; kaikkea myytiin ratakiskoista urheiluesineisiin. Rautatavaroiden lisäksi myynnissä oli myös kristallia, lasia, mattoja, sohvia, patjoja, peitteitä ja niin edelleen.

Veljekset Kivinen omisti liiketalon Turunkadulla ja ainakin osan Ranta-Aitasta. Yhtiö osallistui myös paikkakunnan teollisuustoimintaan, se omisti mm. Rautakankaan tiilitehtaan Helylässä ja osake-enemmistön Puuliike Supinen Oy:ssä. Ranta-Aitta samoin kuin Veljekset Kivisen liiketalo Turunkadulla ovat yhä edelleen olemassa. Liiketalossa sijaitsee nykyään Gogolevin galleria.

Eikä mitään sellaista, että tarttetko kuittia, vaan arvoisana postiosoituksena saatu summa kiitollisena merkitään tilin hyväksi. Kun suoritus tuli, siitä laitettiin postikortti maksajalle, että hänkin tiesi maksun tulleen perille. Tämä kuittaus meni herra Holopaiselle Hammaslahteen.

Veljekset Kivinen Oy meni konkurssiin 1930-luvulla pulavuosien aikaan. Kauppaneuvos Ossi Kivinen, joka oli toiminut yhtiön toimitusjohtajana, siirtyi silloin maatilalleen Rihmatsuun jatkamaan maanviljelystä hyvin hoidetulla mallitilallaan. Sotien jälkeen Ossi Kivinen siirtyi asumaan Helsinkiin. Hän toimi myöhemmin vakuutusalalla.

Tämän kauniin Weljekset Kivisen postikortin uuden vuoden toivotuksiin yhtyy myös Oy Manport Ab. Kortti on aivan 1900-luvun alusta, ehkä 1903.

Kiitos vuodesta kuluneesta, Onni uutta suosikoon!