Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Raittiusjuhlat, Prinsessa Ruusunen ja VPK Sortavalassa

Sortavalassa harrastettiin myös raittiusaatetta, se kukoisti 1800-luvulta lähtien, tosin en tiedä, kukoistiko raittus. Sortavalalaiset pitävät entistä kappalaista Henrik Renqvistiä (1789-1866) koko Suomen raittiusliikkeen innokkaimpana tienraivaajana. Hän tuli virkaansa 1836, edellisenä vuonna hän oli julkaissut kirjan Wiinan Kauhistus. Renqvistin perintönä Sortavalaan perustettiin 1880-luvulta lähtien useita raittiusyhdistyksiä.

Turun raittiuskokouksessa päätettiin, että 22. Yleinen Raittiuskokous pidetään Sortavalassa vuonna 1904. Kaupungissa aloitettiin jo talvella valmistella juhlaa, joka pidettiin 28.-30.6.1904. Toimikuntia perustettiin useita mm. koristus-, ohjelma-, ravintola-, urheilu- ja huvimatkatoimikunta. Valmistavaan toimikuntaan kuuluivat mm. rehtorin rouva L. Alopaeus, tohtorin rouva T. Forsström, kolleega A. Hildén, lehtori M. Nyberg ja sahanisännöitsijä A.A. Sirén (myöh Soininvaara) sekä opettajatar Anni Saukko. Toimikuntien nimiluetteloissa kiinnittää huomiota naisten suuri määrä; on kauppiaan rouvia, lehtorin rouvia, maanmittarin rouva jne. Ehkä raittiustyö oli melko pitkälle naisten hoidossa. Kuvassa raittiuskokouksen toimikunnat yhteiskuvassa Vakkosalmella.

Raittiuskokouksen toimikunnat olivat ryhmittyneet valokuvaan tämän kauniin huvimajan eteen Vakkosalmen puistoon. Puistossa oli huvimajoja, kävelyteitä ja myöhemmin mm. hyppyrimäki, tenniskenttä, lottakahvila ja keilarata. Kaikista tärkeimmät olivat tietenkin laululava ja Kuhavuoren näkötorni.

Raittiuskokouksen ohjelmasta julkaistiin oheinen 240-sivuinen kirja. Siihen on painettu kaikki juhlassa esitetyt luennot. Myös kaikkien osanottajien nimet on julkaistu kirjassa. Samoin raittiusyhdistykset on lueteltu. Niillä on ihastuttavia nimiä, kuten Seiskarin Valo, Pohjan Leimu ja Idän Tähti.


Vaikka raittiusyhdistykset tekivät hyvää työtä, osa luennoista oli sellaisia, joita ei nykyään allekirjoitettaisi. Esimerkiksi Alkoholismi ja perinnöllisyys- luennossa kerrottiin mm. koirilla tehdyistä kokeista, joissa tiineille koirille juotettiin absinttia ja seurattiin pentujen kehitystä. Ihmisistä pääteltiin tilastojen perusteella esimerkiksi, että juomarin tytär ei ole imettämiskykyinen, ja tämä kyky häviää myös tulevilta sukupolvilta. Tämä puolestaan johtaa ihmiskunnan rappioon.


Raittiuskokouksen kokoustiloina toimi lyseo, sehän oli valmistunut nelisen vuotta aiemmin. Kaupungintalo toimi ruokailupaikkana ja iltaretkiä järjestettiin kuudella laivalla saaristoon sekä kävellen Hiiliniemeen. Viimeisenä iltana pidettiin Vakkosalmen puistossa kansanjuhla.

Juhlilta julkaistiin tietenkin myös postikortti. Tämä kortti lähetettiin Saksaan. Siinä mm. kehuttiin Karjalan luontoa ja mainiota helsinkiläistä laulukööriä Vuokkosia. Juhlilla laulettiin myös Mikael Nybergin laulu Alä katsele viinaa. Laulun ensimmäinen lause kuuluu seuraavasti "Alä katsele viinaa, vaikka se punottaa ja on selkeänä lasissa ja huokiasti menee alas."

Vuonna 1910 pidettiin Topelius-juhlat kaupungintalolla. 14.1. oli Topeliuksen muistopäivä ja silloin pidettiin iltamat lastenkodin hyväksi ja esitettiin Prinsessa Ruusunen. Kuvassa näytelmäseurue eläytyy esitykseen, jota mainostettiin, että se on "kolmessa seikkailussa ja viidessä kuvaelmassa". Ruususen lisäksi tohtorinna Relander piti esitelmän päivän sankarista Topeliuksesta. Musiikista vastasi VPK:n torvisoittokunta.

Yllä kuvan toinen puoli, jossa on lueteltu esiintyjät. Teksti on lisätty myöhemmin. Esiintyjinä oli mm. Ilmari Relander, Veikko Starck sekä Soininvaaran sisarukset Laura ja Sylvi. Näytelmä esitettiin vielä seuraavana päivänä lastennäytäntönä, johon "pilettien hinnat olivat alennetut". Rahaa kertyi kaikkiaan 220 mk 65 penniä lastenkodille.

Kuvassa kaupungintalo 1900-luvun alussa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Prinsessa Ruusunen siellä esitettiin. Raatihuone rakennettiin vuonna 1885 arkkitehti F.A. Sjöströmin piirustusten mukaan. Vieressä näkyy luterilaisen kirkon torni. Kirkko paloi 2.2.1940 pommituksissa, mutta kaupungintalo on yhä edelleen olemassa.

Kaupungintaloon liittyy myös VPK. Sen torvisoittokunta esiintyi ainakin vappuna kaupungintalon portailla. Soittokunta oli muutenkin tuttu esiintyjä useilla juhlilla.

VPK aloitti toimintansa vuonna 1882. Ensimmäinen ruisku saatiin parin vuoden kuluttua. Palokuntalaisuus oli niin suosittua, että vuonna 1902 20-vuotisjuhlissa sen riveissä marssi kaksisataa miestä.

Vapaapalokunnan toimintaan kuului palontorjunnan lisäksi myös kulttuuritoimintaa. VPK rakensi vuoden 1896 laulujuhlille Yrjö Blomstedtin suunnitteleman näkötornin, jonka se luovutti myöhemmin kaupungille.

Vuonna 1917 palontorjunta järjestettiin vakinaisen palokunnan toiminnaksi, jolloin VPK:n toiminta ei ollut enää niin tärkeää.

Kuvassa innokas vapaapalokuntalainen A. A. Soininvaara (ent. Sirén). VPK:n lisäksi Soininvaara oli innokas raittiuden kannattaja. Kiviniemen sahan isännöitsijänä ollessaan hän lupasi julkisesti palkinnon jokaiselle sahan laivurille ja proomun kuljettajalle, joka ei nauttinut alkoholia tai tarjonnut sitä muille vuoden 1904 purjehduskauden aikana.