Presidentti Svinhufvud vierailee Sortavalan 300-vuotisjuhlassa

Sortavalan kaupungin 300-vuotisjuhlia vietettiin 3.9.1932. Kaupungin perustamisvuotena pidettiin silloin vuotta 1632, mutta nykytiedon valossa todennäköisempi on 1643.

Juhliin oli kutsuttu tasavallan presidentti Svinhufvud rouvansa kanssa. He saapuivat perjantai-iltana junalla. Heitä vastassa oli valtava yleisöjoukko ja kunniakomppania. Presidenttipari matkusti asemalta autolla asessori Steniuksen seurassa tämän kotiin, jossa he asuivat Sortavalassa oloaikansa. Muita juhlavieraita oli sotaväenpäällikkö kenraali Sihvo ja yleisesikunnanpäällikkö kenraali Oesch, kulkulaitoksen ja yleisten töiden ministeri Niukkanen ja kaupunkiliiton puheenjohtaja professori Tulenheimo. Presidenttiparin seurassa oli tietenkin myös adjutantti, eversti Kekoni.

Tämä juhlaportti oli Karjalankadun ja Puistokadun risteyksessä. Portin takana näkyy Osuusliike Itä-Karjalan myymälä.

Juhliin varauduttiin huolella ja kaupungin piti näyttää siistiltä. Kaupunki ilmoitti, että perjantaina 2.9. puhdistetaan kaikki juhlapaikkojen läheisyydessä olevat seinustat ja katuaidat "afiseista" ja muista tilapäisilmoituksista. Tärkeimmille liikepaikoille ei saanut laittaa minkäänlaisia papereita.

Karjalankadun kumpaankin päähän rakennettiin juhlaportit, joihin tuli vuosiluvut, vaakunat ja lippu- ja köynnöskoristus. Kaupungille pystytettiin valkoiset lipputangot lippurivejä varten niihin paikkoihin, joissa ohjelmaa oli. Juhlatoimikunta kiinnitti talonomistajien huomiota siihen, että antennimastot pitää oikaista ja liputus on yleinen.

Kuva Karjalankadulta. Vasemmalla näkyy Raamattutalo.

Lauantai 3.9.1932

Lauantai oli varsinainen juhlapäivä. Siihen kuuluivat juhlajumalanpalvelukset molemmissa kirkoissa, paraati, sillan vihkiminen ja muita tapahtumia. Lauantaiaamuna sää oli huono. Oli ankara myrsky, joten esimerkiksi puolustuslaitoksen alukset eivät päässeet Sortavalaan Valamosta. Presidenttiparin tiukka ohjelma pidettiin kuitenkin melkein suunnitellun mukaan. Sateen takia ulkoilmajuhla piti siirtää sisätiloihin.

Päivä alkoi klo 09.30 ortodoksisen kirkon juhlajumalanpalveluksella tuomiokirkossa. Kirkko oli niin täysi, etteivät kaikki mahtuneet sisälle. Tuomiokirkon kuoro lauloi D. Bortnjanskijin Pyhän Ambrosiuksen kiitosvirren. Juhlasaarnan piti arkkipiispa Herman. Sortavalan Tiistaiseura oli koristellut kirkon kauniiksi.

Kuvassa presidenttipari poistumassa kirkosta jumalanpalveluksen jälkeen.

Seuraavana klo 10-12 oli vuorossa luterilaisen kirkon juhlajumalanpalvelus. Myös täällä kirkko oli niin täysi, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet sisälle. Nuorten kristillisen yhdistyksen kuoro lauloi Klemetin Itsenäisyyspäivän Vesperin. Lääninrovasti I. Kanervo piti juhlasaarnan. Liturgina toimi pastori A. Kujala, solistina avusti rouva L. Hildén ja uruissa oli taiteilija O. Pakarinen. Jumalanpalvelus radioitiin.

Kirkon koristeli Kristillisen taideseuran Sortavalan osasto. Seurakunta vietti omaa 300-vuotisjuhlaansa seuraavana päivänä, sunnuntaina 4.9.

Paraatiin osallistujat RT3, Merilentolaivue ja suojelukuntalaiset matkalla paraatiin torille Karjalankatua pitkin. Takana näkyy vihittävä uusi silta ja sen vasemmalla puolella Seurahuone.

RT3 ja Erillinen Merilentolaivue sekä suojeluskuntapiirin joukot ovat saapuneet kauppatorille. Everstiluutnantti Raunio ilmoitti joukot varuskunnan päällikölle eversti Järviselle, joka komensi paraatia. Kun presidentti saapui, Järvinen ilmoitti joukot hänelle.

Presidentti suorittamassa joukkojen katselmusta.

Soittokunta soitti RT3:n kunniamarssia ja presidentti suoritti joukkojen katselmuksen. Eversti Järvinen kehoitti kohottamaan kolminkertaisen eläköönhuudon presidentille. Sen jälkeen presidentti kohotti kolminkertaisen eläköönhuudon isänmaalle. Torin laidalla oikealla näkyy juuri valmistunut ortodoksisen kirkkohallinnon talo. Sen edessä on puinen ortodoksinen pappisseminaari.

Sitten suoritettiin ohimarssi. Joukkoja komensi eversti Järvinen. Ryhdikkään ohimarssin otti vastaan tasavallan presidentti Svinhufvud.

Takana näkyy puinen paloasemarakennus ja kauempana häämöttää KOP:n talo.

Ohimarssi kulki Karjalankatua presidentti Svinhufvudin ottaessa sen vastaan PYP:n rakennuksen edessä.

Ohimarssin jälkeen siirryttiin Seurahuoneen edustalle Karjalansillan korvaan seuraavia juhlallisuuksia varten.

Alla olevissa kuvissa on sillan luovuttamis- ja vihkimisjuhlallisuuksista kuvia. Merikomppaniasta kokoonpantu kunniavartiosto asettui kapteeniluutnantti Koskisen johdolla sillan päähän, jossa vihkimistoimitus suoritettiin. KKR:n soittokunta soitti kapellimestari Jurvan johdolla Sotilaspojan, jonka jälkeen siltatoimikunnan puheenjohtaja, insinööri Arvi Oksala piti luovutuspuheen. Sillan otti vastaan varatuomari Luostarinen. Hänkin piti puheen ja pyysi Rouva Tasavallan Presidenttiä antamaan sillalle nimen. Rouva nimesi sillan Karjalan sillaksi. Toimituksen aikana ammuttiin RT3:n tykkiveneestä 21 tykinlaukausta. Sitten sillan rakentaja Aaby piti puheen.

Yhteiskuoro ja yleiso lauloivat Karjalaisten laulun. Presidenttipari seurasi koko ajan vihkimistoimitusta. Kolmerivinen kansakoululasten kulkue käveli sillan yli presidenttiparin ohitse. Lapsilla oli pienoissiniristiliput käsissä. Edellä kulki suojeluskunnan soittokunta soittaen Karjalan marssia. Kulkueen aikana pikkutyttö toi kukkia rouva presidentille.

Rouva Svinhufvud puhujakorokkeella antamassa sillalle nimeä.

Kansakoululaiset marssivat sillan yli.

Prersidentti Svinhufvud ottaa vastaan koululaisten kulkueen.

Sillan vihkimisjuhlallisuuksien jälkeen pidettiin lyseolla juhla kaupungin työläisille. Presidentti oli läsnä tässäkin tilaisuudessa. Aluksi VPK:n torvisoittokunta soitti ”Salmin tyttö” nimisen kappaleen. Sitten toimitusjohtaja M. Kivinen piti puheen. Puheen jälkeen työväenyhdistyksen sekakuoro lauloi pari laulua, ja rouva Hilma Sihvonen esitti yksinlaulua rouva Granbergin säestyksellä.

Ohjelman jälkeen oli lyseolla vuorossa ansiomerkkien jako. Kaupunginjohtaja Savolainen jakoi Talousseuran ansiomerkit ja diploomit seuraaville kaupunginpalvelijoille; O. Terho 42-vuotinen palvelus, Matti Karppinen 32-vuotinen palvelus, Matti Jormakka 28-vuotinen palvelus, Jeremias Hirvonen 25-vuotinen palvelus ja J.K. Järvi 25-vuotinen palvelus. He saivat hopeiset mitalit vihreässä nauhassa. Anni Happonen sai 32-vuotisesta palveluksesta hopeisen kunniamitalin. Lopuksi laulettiin Maamme-laulu ja juotiin kahvia. Kuvassa juhlapaikka lyseo.

Lyseon juhlan jälkeen kaupungintalolla pidettiin valtuuston juhlaistunto. Kun presidentti oli saapunut paikalle, piti valtuuston puheenjohtaja Luostarinen puheen.

Sitten käsiteltiin seuraavat asiat:

1. Pankinjohtaja Oski Leander, Väinö Laurola ja Juuso Leander lahjoittivat kaupungille 50.000 mk J.O. Leanderin nimeä kantavaan rahastoon vanhainkotia varten.

2. Kaupunginvaltuusto myönsi 100.000 mk työttömyyden lieventämiseksi.

3. Valtuusto päätti perustaa rahaston sellaisen oppilaitoksen saamiseksi kaupunkiin, jonka tarkoitus olisi Sortavalan ja sen ympäristön taloudellisen kehityksen kohottaminen. Rahaston pohjarahaksi myönnettiin 50.000 mk.

Sortavalan kaupunginhistoria valmistui 1932. Sen kirjoittaja fil tri U. Karttunen piti kaupungin historian luovutuspuheen.

Vapaan sanan aikana presidentti kiitti kutsusta ja puhui Sortavalan merkityksestä rajaseutukaupunkina. Ministeri Niukkanen toi valtioneuvoston terveiset ja jakoi kunniamerkit seuraaville: Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkit kunnallisneuvos Karl Nissiselle, pankinjohtaja Oski Leanderille ja apteekkari Sven Holstille. Kunnallisneuvoksen arvonimen saivat lehtori Taavi Lehtinen ja maanviljelijä Juhani Leppälä.

Kuvassa kaupungintalo juhlaliputettuna.

Ohjelman mukaan Vakkosalmen puistossa piti olla ulkoilmajuhla klo 17. Siellä oli juhlaan varauduttu, valaistus uusittiin kokonaan ja puistokujalla oli viiriliputus maakuntaväreillä. Kuhavuoren näkötorniin oli ainakin suunnitelmissa 4 x 8 m -kokoisen Suomen lipun ripustus. Istumapaikkoja oli varattu 3000 hengelle. Sää oli niin huono, ettei juhlaa voitu pitää ulkona, vaan se pidettiin seminaarin juhlasalissa. Juhlan siirtyminen oli monille suuri pettymys, koska seminaarille ei mahtunut kuin osa juhlille aikoneesta yleisöstä.

Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja puheita sekä kansantansseja ja lausuntaa. Kuultiin Porilaisten marssi ja Hymni, Karjala ja Laulu Isänmaalle. Kaupunginjohtaja Savolainen, presidentti Svinhufvud ja U. Karttunen pitivät puheita. Seminaarilaisetkin pääsivät esiintymään, heidän ohjelmassaan oli lausuntaa. Sortavalan naisvoimistelijat esittivät kansantanhuja. Juhla oli arvokas. Oli harmi, ettei sitä päässyt kuulemaan ja katsomaan kuin osa halukkaista. Kuvassa on seminaarin juhlasali.

Juhlan jälkeen pidettiin vielä illalla juhlapäivälliset Kaupungintalolla. Kuvassa näkyy kaupungintalo juhlavalaistuksessa.

Illallisillakin oli musiikkia ja pidettiin puheita. Valtuuston pj Luostarinen ja kaupunginjohtaja Savolainen pitivät puheet, ja presidentti vastasi puheeseen. Sitten rouva Durchman lauloi. Puheita pitivät myös rouva Pankakoski ja lehtori Vartiainen. Viulutaiteilija Väinö Arjava esitti viulusooloja O. Pakarisen säestyksellä ja mieslaulajat lauloivat.

Vapaan sanan aikana puhuivat pormestari Pajula ja tohtori Brummer. Tohtori Relander luki sähkösanomat. Helsingin kaupungin johtaja Tulenheimo kiitti Sortavalaa vieraiden puolesta.

Lopuksi vielä kvartetti esitti ”Käy eespäin”.

Sunnuntai 4.9.1932

Presidenttipari viihtyi Sortavalassa vielä sunnuntain 4.9. Aamupäivällä he kävivät luterilaisessa kirkossa seurakunnan 300-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa. Siihen osallistui lähes 3000 henkeä. Seurakunnan juhlat jatkuivat ilman presidenttiä koko päivän. Sen ohjelmassa oli myös hautausmaalla käynti.

Jumalanpalveluksen jälkeen presidenttipari siirtyi Laatokan Linnaan, jossa lottapiirin ja Sortavalan lottaosaston johtokunnat sekä suojeluskuntapiirin piiriesikunnan valitut jäsenet ja virkailijat olivat saapuvilla. Salissa oli järjestetty presidentille aamupäiväkahvi. Sen jälkeen heille esiteltiin Laatokan Linnan huoneistoja.

Kahvihetki Laatokan linnassa.

Presidenttipari kirjoittaa Laatokan Linnan vieraskirjaan tervehdyksensä.

Laatokan linnasta juhlaseurue lähti tutustumaan Vakkosalmen puistoon. Sää oli parantunut, eikä enää myrskynnyt. Avoautolla ajaminen onnistui. Pieni poika kuvassa tarkkailee keskittyneenä presidenttiä.

Vakkosalmen puisto ja Lottakahvila.

Laatokan linnaan tutustumisen jälkeen presidentti seurueineen siirtyi Vakkosalmelle. He tutustuivat puistoon, jossa ulkoilmajuhlan olisi edellisenä päivänä pitänyt olla. Kuvassa laululava.

Presidentti ja rouva Svinhufvud nousemassa Vakkosalmen puistossa olleen Lottakahvilan portaita.

Presidenttipari tutustui kahvilaan ja nautti virvokkeita.

Presidenttipari kierteli Vakkosalmen puistossa katselemassa hiihtomäkeä ja muita nähtävyyksiä. Presidentti oli kovin ihastunut komeaan puistoon ja esitti pahoittelunsa siitä, ettei eilistä kansanjuhlaa ankaran sateen vuoksi voinut pitää siellä. Vakkosalmella lottien puistokahvilassa olivat lotat presidenttiparia vastassa ojentaen rouva presidentille ruusuja. Rouva Svinhufvud sai tutustua lottien toimintaan.

Kiireisen ja varmasti mielenkiintoisen päiväohjelman jälkeen presidenttipari meni levähtämään hovioikeudenneuvos Steniuksen luo ja sieltä edelleen rautatieasemalle klo 17. Presidenttiparilla oli oma salonkivaununsa, jossa he matkustivat.

Rautatieasemalla oli paljon väkeä saattamassa presidenttiparia. Kun pariskunta nousi autosta, suojeluskunnan soittokunta soitti Karjalaisten laulun ja Sortavalan Mieslaulajat kajahduttivat Suomen Laulun. Kaupunginjohtaja Savolaisen kehotuksesta kohotettiin presidentille kolminkertainen eläköönhuuto. Junan lähdettyä liikkeelle soitti soittokunta vielä Karjalan ratsuväen marssin.

Siltaa Vakkolahden yli oli puuhattu pitkään, lyhensihän se huomattavasti matkaa Kymölän puolelle. Jo vuonna 1917 Karl Nissinen lahjoitti 100 000 markkaa sillan rakentamista varten. Vuonna 1926 kaupunki alkoi kerätä rahaa ja tehdä tutkimuksia ja suunnitelmia. Valtiovarainministeriö myönsi 3 miljoonaa markkaa lainaa. 200 m pitkä ja 11 m leveä silta päätettiin rakentaa 1930. Tarjouksia pyydettiin, ja rakennusliike Christiani & Nielsen sai urakan hintaan 5,2 miljoonaa. Kaupunki rakensi rantapenkereet ja muuta, joten sillan hinnaksi tuli yhteensä 6,2 miljoonaa. Eduskunta myönsi vielä miljoona markkaa valtionavustusta.

Kaupunki oli ylpeä sillastaan ja se helpotti monien elämää. Laatokkalehti järjesti nimikilpailun sillan nimestä. Nimeksi ehdotettiin muun muassa Syväsiltaa, Juutinsiltaa, Läppäsiltaa, Kymölänsiltaa ja monia muita. Karjalansilta ja Laatokansilta saivat eniten ääniä. Niistä Karjalansilta voitti. Nimeä ehdottaneiden kesken arvottiin palkinto. Sen sai herra M. Raatikainen Alatusta. Palkinto oli 80 markan edestä kirjallisuutta. Toisen palkinnon voittivat rouva Backlund ja neiti Kärkkäinen, joilla oli yhteinen ehdotus.

Ja näin saatiin Sortavalan 300-vuotisjuhla juhlittua ja Karjalansilta vihittyä sekä presidenttiparin vierailu kunnialla hoidettua.

Teksti Asta Ruokolainen, kuvat Tuula Roitto.

Lähteet: Laatokka, Karjalan Ääni, Karjala, Kansan Voima.