Tarinoita Sortavalan ortodoksiselta hautausmaalta
Siitoinin sukuhauta
Sortavalan ortodoksinen hautausmaa on luterilaisen hautausmaan yhteydessä. Sen löytää, kun kävelee luterilaisen hautausmaan läpi Hallonbladin kappelille. Kappeli näkyy Helyläntieltäkin. Ennen kiviaita erotti hautausmaat toisistaan. Jäänteitä aidasta on vielä selvästi näkyvillä. Ortodoksisella puolella on useita suuria sukuhautoja; Siitoineja, Weledejeffeja, Klimpujeffeja ja muita. Hautojen ympärillä
on säilynyt komeita aitauksia enemmän kuin luterilaisella puolella. Myös kieli on erilaista, tekstit ovat joissakin venäjäksi, enimmäkseen kuitenkin suomeksi tai sitten molemmilla kielillä samassa kivessä. Ruotsin kieltä tällä puolella ei juurikaan näy. Hautausmaa oli ennen pelottavaa ryteikköä. Nyt se on huomattavasti siistiytynyt, kiitos sortavalalaisen Juri Kononovin. Sortavalan luterilainen ja ortodoksinen hautausmaa ovat luovutetun alueen parhaiten säilyneitä hautausmaita. Ne kertovat omaa tarinaansa kaupungin historiasta ja siellä asuneista ihmisistä.
Hallonbladien hautakappeli
Hallonbladien kappelin takana näkyy jäänteitä kiviaidasta.
Ortodoksisen ja luterilaisen seurakunnan rajalla seisoo Hallonbladien hautakappeli. Herman Hallonblad on haudattu luterilaiselle ja Elisabet Hallonblad ortodoksiselle puolelle. Elisabet Hallonblad oli Sortavalan varakkaimman kauppiaan Ivan Siitoinin tytär ja peri isänsä suuren omaisuuden. Ivan Siitoinilla oli ainoan lapsensa suhteen suunnitelmia, eikä hän katsonut hyvällä luterilaista sulhasehdokasta. Monien vaiheiden jälkeen nuoret kuitenkin pääsivät naimisiin. Kun Elisabet peri isänsä, pariskunnasta tuli hyvin rikas. He käyttivät paljon rahaa hyväntekeväisyyteen. Sortavalaan ei olisi tullut seminaaria ilman heitä. He rakennuttivat kansakouluja, lahjoittivat Rytynhovin kunnalliskodiksi maalaiskunnalle ja paljon muuta. He myös keräsivät taidekokoelman, joka on nykyään osa Ateneumin peruskokoelmaa. Taidekokoelmaa on täydennetty Hallonbladien testamenttaamilla varoilla.
Rovasti Sergei Okulow kuoli 8.2.1940 sotapakolaisena Kuopiossa. Hän oli jo 86-vuotias. Hänet oli tarkoitus viedä viimeiselle leposijalleen Sortavalaan Maria-rouvan ja pienenä kuolleiden lasten Julian, Evgenian, Aleksanderin ja Klaudian viereen. Siirtoa ei ehditty kuitenkaan toteuttaa, koska Sortavala menetettiin. Kun Sortavala oli valloitettu takaisin jatkosodassa, saatettiin Okulow haudan lepoon Sortavalan ortodoksiselle hautausmaalle vuonna 1942. Sergei Okulow oli syntynyt Suistamolla. Hän opiskeli Pietarin pappisseminaarissa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1876. Hän muutti perheineen Sortavalaan kirkkoherraksi. Myöhemmin hänet nimitettiin pappisseminaarin opettajaksi ja rehtoriksi. Okulow opetti Sortavalankouluissa ortodoksista uskontoa ja oli hyvin pidetty kaikkialla. Hän toimi aktiivisesti myös monissa muissa tehtävissä.
Georgij Vasiljevits Kuttujew oli Itä-Karjalan pakolaisia, syntyisin Aunuksesta. Suomen itsenäistymisen ja Venäjän vallankumouksen sekasortoisina aikoina Kuttujew oli Aunuksen väliaikaisen hallituksen puheenjohtaja. Hän suri kovasti Aunuksen kovaa kohtaloa, ja kaipasi synnyinseutuaan. Hän oli kiitollinen siitä, että sai Suomessa turvan, työrauhan ja uuden kodin. Georg Vasiljevits Kuttujew oli kuollessaan piirimetsäpäällikkönä Oy Bruno Procopé Ab:n palveluksessa. Yhtiön puolesta seppeleen laskenut metsänhoitaja Lagervall puhui haudalla siitä suuresta aukosta, jonka liikkeen uskollisen palvelijan Kuttujewin ennenaikainen poismeno jätti.
Georg Kuttujewin viereen on haudattu hänen lankomiehensä Jurij Wladimirovitsch Lemke. Hän oli naimisisssa Maria Kuttujewin kanssa. Lemke oli ammatiltaan hammasteknikko. Hän sai surmansa auto-onnettomuudessa Puikkolassa Anjalan tiehaarassa. Lemke oli hakenut korjattavana olleen autonsa konepajalta ja oli koeajolla tuhoisin seurauksin. Nimien erilaisesta kirjoitustavasta kertoo se, että hautakivessä Lemke on etunimeltään Jurij, mutta onnettomuudesta kertovassa artikkelissa nimenä onkin Yrjö. Lemken Vasili-poika kävi lyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalassa. Vasilin kohtaloksi tuli kaatuminen Porajärvellä 1941.
Vilho Kari eli entiseltä nimeltään Vasili Karpoff toimi ensin konemestarina, sittemmin liikemiehenä. Hän omisti vuonna 1912 perustetun kahvila-, ruokala- ja majoitusliikkeen Jänneksen- ja Johanneksenkadun kulmassa. Kahvila toimi aiemmin lähellä laivarantaa, Johanneksenkadulle se muutti vuonna 1921. Siellä pidettiin kesäisin myös ulkoilmaravintolaa. Vilho Karin kuollessa kaikki viisi lasta; Martta, Maija, Maura, Martti ja Mirjam, olivat alaikäisiä. Vilho Karin puoliso, lasten äiti Nadja Kari huolehti sittemmin liiketoiminnasta ja koulutti lapset yksin. Matkustajakodin rakennus on yhä olemassa ja siellä harjoitetaan taas majoitustoimintaa.
Juho ja Akiliina Miikkulainen asuivat Vorssunsalmella. Heillä oli yhdeksän lasta, joista kaksi oli kuollut pienenä, heidät on merkitty isänsä ja äitinsä kanssa samaan hautakiveen. Yksi lapsista oli tarmokas Nadja Kari, joka miehensä Vilho Karin kuoltua hoiti matkustajakodin yksinään. Juho tai Ivan, kuten häntä kuolinilmoituksessa kutsutaan, oli maanviljelijä.
Helena Poljakov on haudattu Poljakovien perhehautaan. Neiti Poljakov oli kuollessaan 57-vuotias. Hän kävi Sortavalassa tyttökoulun. Sitten hän muutti Helsinkiin ja toimi siellä 20 vuotta teeliike Savinin kassanhoitajana. Sen jälkeen hän toimi muutaman vuoden Puuliike Supisen Pietarin konttorissa, kunnes siirtyi takaisin Sortavalaan yhä edelleen Supisen palveluksessa. Helena Poljakov oli hyvin aktiivinen; hän kuului kreikkalaiskatoliseen kirkkokuoroon, Pyhän Sergein ja Hermanin Veljeskunnan johtokuntaan, Lotta Svärdiin ja moneen muuhun yhdistykseen. Helena Poljakovin hautakiven vieressä on hänen veljensä Feodor Poljakovin kivi. Feodor Poljakoff kuoli vain muutama kuukausi ennen sisartaan. Myös heidän vanhempansa kauppias Poljakoff ja vaimonsa Anna ovat samassa haudassa.
Pitkärannassa syntynyt sahanhoitaja Aleksanteri Pirttilä kuoli 34-vuotiaana Sortavalassa. Hän kävi Sortavalassa neljä luokkaa lyseota ja jatkoi sitten sahateollisuuskoulussa. Hän toimi sahanhoitajana sekä Puuliike Supisessa että Helylässä. Aleksanteri Pirttilä joutui kuolemaansa edeltävänä talvena moottoripyöräonnettomuuteen, jossa häneltä katkesi jalka. Sairaalassa hänellä todettiin olevan myös pitkälle levinnyt keuhkotauti, joka johti kuolemaan Viipurin lääninsairaalassa. Aleksanteri Pirttilän vierellä on rakennusmestari Alvi Pirttilän hauta. Alvi ja Aleksanteri olivat veljeksiä. He muuttivat sukunimensä Prokovjeff Pirttiläksi. Alvi kuoli Kontioniemessä 1942.
Moldakoffit ovat vanhaa karjalaista kauppiassukua. Kauppias Moldakoffilla oli kauppa Turunkadun tienoilla. U. Karttunen Sortavalan kaupungin historiassa (1932) arvelee, että Moldakoffit olivat alkujaan Korpiselän Moltakaisia. Sukuhaudasta päätellen he olivat kaksikielisiä, hautakivissä on tekstit sekä suomeksi että venäjäksi. On mielenkiintoista, että venäjäksi kauppias Moldakoffin kivessä lukee ”Sortavalalainen kauppias Mihail Filippovits Moldakov”, suomalaisella puolella asia on ilmaistu lyhyemmin ”Kauppias M.F. Moldakoff”. Rouvan kivessä suomalaisella puolella lukee ”Elisabet Moldakoff”, venäläisen puolen teksti kuuluu ”Elisaveta Grigorjevna Moldakova”. Isännimeä ja sukunimen a-päätettä ei käytetty suomen kielessä. Myös raamatunlauseet kivissä ovat molemmilla kielillä.
Samaan Moldakovien sukuhautaan on haudattu myös Ljuba Poljakow. Myös hänen äitinsä kivi on sukuhaudalla tallessa, äiti oli vuonna 1887 kuollut Anna Poljakova, syntyjään Moldakoff. Ljuba Poljakow oli Sortavalan tyttökoulun käsityönopettaja. Hän hoiti tointaan 44 vuotta. Ljuba Poljakow valmistui käsityön opettajaksi Helsingissä, mutta halusi takaisin Sortavalaan. Vielä eläkkeelle jouduttuaan tai päästyään Poljakoff kaipasi koulua ja sen oppilaita. Hän kuoli Kuopiossa evakossa ennenkuin pääsi palaamaan takaisin Sortavalaan, jonne hänet on haudattu.
Kirjuri Pekka Pallas oli syntynyt Pietarissa, missä hän kävi koulunsa. Vuonna 1905 hän tuli Sortavalaan rautatieasemalle lipunmyyjäksi. Aiemmin hän oli ollut töissä Helsingissä lennättimessä ja Alhossa sähköttäjänä. Vähitellen ura kehittyi lipunmyynnistä satama-aseman toimistonhoitajaksi ja siitä toiseksi ja sitten ensimmäiseksi kirjuriksi. Pekka Pallas oli aiemmalta sukunimeltään Petroff, hän muutti nimensä vuonna 1906. Pekka Pallas säilyi poikamiehenä ja muistokirjoituksen mukaan hän oli avulias toveri ja ystävä, joka oli valmis rahallisesti auttamaan ja tukemaan monia. Tosin hän halusi tulla läheisempään kosketukseen vain harvojen kanssa, mutta niille, jotka hänen luottamuksensa saavuttivat, hän avasi sydämensä salaisuudet.
Toimitusjohtaja F.K. Röppänen kuoli Helsingissä Eiran sairaalassa. Röppästä jai kaipaamaan puoliso Maija ja kasvattitytär Julia. Feodor Röppänen oli syntynyt Salmin Manssilassa viljelijäperheeseen. Röppänen lähti jo nuorena liikealalle ja ehti olla monessa mukana, vaikka olikin kuollessaan vasta 45-vuotias, tai itse asiassa päivää vaille. Hänellä oli Rautalahdessa sekatavarakauppa, samoin myöhemmin Läskelässä. Supisen Puuliikkeen palveluksessa hän oli sekä Lappeenrannassa että Pietarissa. Vuonna 1918 Röppänen tuli Sortavalaan, osti Supisen osakkeita, ja hänestä tuli toimitusjohtaja. Hän oli mukana myös muun muassa Karjalan Höyrylaiva Oy:ssa, P. Saikkonen Oy:ssa ja Sortavalan Tukkukauppa Oy:ssa. Hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen monissa kunnallisissa ja seurakunnallisissa toimissa. Vuonna 1919 hän oli mukana Karjalan taisteluissa ja kuului Aunuksen väliaikaiseen hoitokuntaan, jossa myös Georg Kuttujew aikanaan vaikutti. Röppäsen vaimo Maija muutti nimensä vuonna 1930 Malvelaksi.
Mitä tekee Venäjän armeijan kenraali Hans Sundströmin ja Maria Buharinan Novgorodissa syntynyt poika Sergei Sundström Sortavalan hautausmaalla? Mielenkiintoa herättää ruotsinkielinen sukunimi, venäläinen etunimi ja ortodoksinen uskonto. Sortavalaan hänet sitoo vaimo. Sundström meni naimisiin vuonna 1910 kirkkoherra Solntsevin tyttären, maisteri Anna Solntsevin kanssa. Sergei Sundström oli silloin Sörnäisten vankilanjohtajan apulainen. Sundströmin uraan kuului kadettikoulun jälkeen myös Hangon poliisimestarina toimiminen, kunnes hän vuonna 1918 astui taas sotilasuralle. Hänelle oli hajotetun Suomen kaartinpataljoonan luutnanttina vuonna 1905 myönnetty P. Stanislasin 2:sen luokan kunniamerkki. Sundström palveli talouspäällikkönä kenttätykistörykmentti 3:ssa Lappeenrannassa ja Riihimäellä, seuraavaksi hänet oli määrätty Mikkeliin komentajaksi, mutta hän sairastui ja kuoli. Majuri Sundström saatettiin Helsingissä ortodoksisesta kirkosta rautatieasemalle sotilaallisin juhlallisuuksin sunnuntaina. Sen jälkeen hänet tuotiin Sortavalaan. Tiistaina hänet haudattiin siellä taas sotilaallisin juhlallisuuksin. Melkoinen ruljanssi.
Ortodoksisella puolella näkee selvästi, kuinka yleisiä nimien suomentamiset olivat. Samoissa hautakivissä on esimerkiksi Subrinsky ja Sarkanen, lähekkäin Hodujeff ja Helpiö, samassa sukuhaudassa Klimpujeff ja Ketokivi. Toki myös luterilaisella puolella huomaa ruotsinkielisten nimien suomennokset. Nimiä muutettiin; Sirenista tuli Soininvaara, Borgista Kivilinna ja Lindbergista Niinivaara. Nimiä suomennettiin paljon etenkin Snellmanin syntymän 100-vuotisjuhlassa vuonna 1912. Kuitenkin venäläisten ja ruotsalaisten nimien suomentamisessa oli tietynlainen vivahde-ero.
Myös etunimien käyttö on horjuvaa. Kuolinilmoituksessa saattaa lukea etunimenä Ivan, kivessä Juho. Vasili saattaa olla Vilho tilanteesta riippuen. Ja kuten Jurij Lemken kohdalla kävi; onnettomuusuutisessa hän oli Yrjö, samalla sivulla kuolinilmoituksessa etunimenä oli kuitenkin Jurij niinkuin hautakivessäkin.
Joku voi ihmetellä joidenkin sukunimien loppujen kirjoitusasua. Monestihan alkuperäisessä venäläisessä sukunimessä lopussa oleva v-kirjain voi suomalaisin kirjaimin kääntyä eri tavoin. Petrov voi kirjoitettuna olla Petrov, Petrow tai Petroff. Se johtuu siitä, että v-kirjain sanan lopussa lausutaan kuin f-kirjain. Joten kirjoitetaan niinkuin lausutaan tai niinkuin alkuperäisessä nimessä oli kirjoitettu.
Näiden muutamien pienten kuvien kera jätämme jäähyväiset hautausmaalle. Jos joku haluaa katsoa, löytyykö oman sukulaisen hautakivi, alla on linkki listaan, jossa ovat kaikki tällä hetkellä löydetyt kivet. Valitan sitä, että lista on hieman huonolaatuinen. Ja vielä kerran kiitos Jurille, ilman häntä hautausmaa ei olisi näin hyvässä kunnossa. Päivitetty lista hautakivistä 10/2018.