Liikeyrityksiä III
Sukkela ja Nopea, koneellisia jalkinekorjaamoja
Sortavalassa oli kaksi koneellista jalkinekorjaamoa, joiden yhteensopivat nimet kiinnittävät huomiota. Viipurin kaupungin osoitehakemiston 1931 mukaan Martti (ei Matti) Ärligin Sukkela sijaitsi Turunkadulla ja V. Niemen Nopea Väinämöisenkadulla. Suutariliikkeitä alettiin kutsumaan koneellisiksi jalkinekorjaamoiksi työn koneellistumisen vuoksi. Sukkeluus ja nopeus viittaavat varmaan työn joutumiseen. Koneiden käytöllä oli ilmeisesti vaikutusta nopeuteen ja sukkeluuteen.
Jalkinekorjaamo joutui välirauhan ajaksi evakkoon. Se toimi samalla nimellä Lahdessa, osoitteessa Kauppakatu 11. Kun jatkosota syttyi ja Sortavala valloitettiin takaisin elokuussa 1941, päätti myös Martti Ärlig palata. Tämän ilmoituksen hän julkaisi Laatokka-lehdessä 10.2.1942.
Koneellinen jalkinekorjaamo Sukkela sijaitsi koko toimintansa ajan Turunkadulla. Ilmoitusten mukaan osoitteena oli joko Turunkatu 8, 6 tai 5. Kaikki talot näkyvät tässä kuvassa. Oikealla puolella korkean Säästöpankin talon kohdalla oli numero 5. Vasemmanpuoleiset talot ovat Turunkatu 6 ja 8.
V. Niemi oli aloittanut Jalkinekorjaamo Nopean toiminnan joko 1920-luvun lopussa tai 1930-luvun alussa. Nopea toimi ensin Väinämöisenkatu 11 A:ssa Kymölässä. Myöhemmin se muutti Karjalankadulle, osoitteeseen Karjalankatu 6. Myös Nopea päätti palata takaisin Sortavalaan jatkosodan aikana ja V. Niemi ilmoitti 16.5.1942 avaavansa jalkinekorjaamon entisessä huoneistossaan.
Rajasuutari tarkoittaa suutaria, joka korjaa kenkiä, mutta ei valmista kenkiä. Hän ei ole suorittanut tutkintoa.
Molemmat jalkinekorjaamot menestyivät hyvin. Lisäväkeä palkattiin 30-luvulla ja vielä 1943 Sukkela etsi rivakkaa suutaria. Laatokka-lehti kävi elokuussa 1944 haastattelemassa Sukkelan jalkinekorjaamossa korjaamonhoitaja herra Havukaista. Hän kertoi, että heillä on puute työvoimasta. Korjaamossa työskenteli silloin vain kolme henkilöä. Havukainen kertoi, että heille tuodaan päivittäin jopa 30 kenkäparia korjattaviksi, mutta he voivat ottaa vastaan vain 10-15 paria. Myös korjaustarpeista oli pulaa, kaikista eniten he kaipasivat nahkaa. Sen he joutuivat usein korvaamaan jollakin korvikkeella. Kun kengistä oli pulaa, niin ihmiset toivat suutariin kaikki vanhat kenkänsäkin, jos niistä vielä saisi käytettävät. Joistakin sai, joistakin ei. Havukainen toteaa, että on selvää, että aikoinaan hyvin valmistettu nahkakenkä kestää korjatenkin paremmin kuin uusi paperinen puupohjakenkä.
Vielä elokuussa 1944 Sukkelan haastattelussa puhuttiin työ- ja tarvikepulasta. Muutaman viikon kuluttua tilanne oli toinen. 6.9.1944 Jalkinekorjaamo Nopea pyysi asiakkaita hakemaan korjattavaksi jätetyt kengät heti. Uusi lähtö oli edessä.
Sota-aikana myös Sortavalan liikeyritykset olivat ponnistelleet kovasti ja tehneet työtään vaikeissa olosuhteissa. Yritykset osallistuivat myös maanantaitalkoisiin. Niillä kerätyt varat kohdistettiin sotaleskille, orvoille ja sotainvalideille.
Koneellinen jalkinekorjaamo Sukkela siirtyi takaisin Lahteen. Jalkineliike Nopea mainosti Sisämaa-Laatokassa 1946 olevansa Hämeenlinnassa. V. Rauskun Uusi Koneellinen jalkinekorjaamo, joka myös oli jatkosodan aikana toiminut Sortavalassa Karjalankatu 17:ssa , oli marraskuussa 1944 Lapualla ja joulukuussa 1947 Joensuussa. Liikeyritykset joutuivat evakkoon samoin kuin ihmisetkin. Nekin hakivat paikkaansa uudessa tilanteessa, kunnes aikanaan juurtuivat uusiin paikkoihin.
Tiedot ja ilmoitukset Laatokka-lehti, Viipurin kaupungin osoitehakemisto, Kansan Voima ja Karjalan Ääni.
Kuva Tuula Roitto, teksti Asta Ruokolainen